... Vain ulkoisia elonmerkkejä

Päästin itseni taas luisumaan siihen tilaan jossa ei kulje ajatus. Pääni on hattaraa. Elän liian syvällä ajatuksissani ja tarttumapinta reaalimaailmasta on ... sitä ei ole. Kun minulle puhutaan aivoni eivät muodosta ajatusketjua. Mieltäni ei valtaa mielipiteet, muistot, ymmärrettävät sanat. Prosessoin kevyttä keskustelua kuten: taas sataa, hyvää kahvia, kissa. Ei minkäänlaista kipinää tai kiinnostusta ihmisiin. Huhuu, missä olen? Tässä mutta jossain muualla. Nauru, hälinä ja liike suodattuvat aistieni läpi kuin kalmeassa vedessä kelluen. Minkäänlainen tunnereaktio ei herää. Tuijotan kaiken lävitse tavoittamatta mitään. Olisinko edes olemassa, ellen rekisteriin kirjattuna? Palo sisälläni on vaiennut. Toistelen syväänpiirrettyä kaavaa. "Hei" "hyvä" "aijaa" "mm". Kuinka kauan jälleen vaeltelen aaveena?