maanantai 18. elokuuta 2014

"Tää on siun biisi"




Niin se juttu mistä ajattelin aiemmin kirjoittaa. En tiiä ketä kiinnostaa, mutta miulle tää on tosi tärkeää. Eikä se haittaa vaikka ette ymmärtäisi. Eräänä pienessä humalassa vietettynä yönä miun ystävä opetti miuta laulamaan. En ois osannu ikinä arvata, että niin sosiaalisella ja puheliaalla ihmisellä olisi voinut olla joskus samanlainen ongelma kuin miulla. Kuunneltiin siinä ihan tavallisesti Disney biisejä ja ystäväni lauleskeli niiden mukana. Mie tietysti vain hymyilin ja kuuntelin. Kun päästiin Frozenin Let it go -biisiin, ystävä kehoitti, että laula siekin! Miulla meni ihan luu kurkkuun ja iski paniikki. En koskaan ikinä voisi tosissani laulaa toisten kuullen. Karaokekin on hauskaa niin kauan, kun sen ottaa huumorilla. Ja se biisi koskettaa niin paljon miuta, etten voisi laulaa sitä vaan joten kuten. Siinä sitten harjoiteltiin vähän kerrassaan yhdessä. Ensimmäisiä säkeitä en pystynyt laulamaan, koska aloittamisen vaikeus. Hän kertoi omasta biisistään ja pikku hiljaa aloin luottaa, että kyllä hän laulaisi koko kappaleen yhdessä kanssani eikä alkaisi nauraa kun lallattelisinkin yksin. No itkuhan siinä tuli. Olen tosi kiitollinen ystävälleni. Ja laulamisesta tuli tosi hyvä mieli! On ihanaa uskaltaa käyttää ääntään, vaikka menisikin nuotin vierestä. Aion yrittää saada saman rohkeuden heräämään muulloinkin. :) Linkitin tämän kappaleen tänne blogiin joskus aiemmin, mutta en muista, avasinko sitä mitenkään. Se koskettaa miuta siksi niin paljon, koska sain Frozenista kylmiä väreitä. Elsa on kuin ilmetty mie. Ihan oikeasti. Ja miusta ihmisten olisi tärkeää tietää se ja tuntea se yhtä vahvasti kuin mie tunnen. Se vain merkitsee niin paljon. Tiedän miltä tuntuu salailla ja hillitä itseään lähes koko elämän ajan. Pitämään hyvän tytön roolia yllä. Onko teillä jotain hahmoa, joka muistuttaa itseänne? Tai jotakin "omaa biisiä"?

Tässä vielä video (ja kuvaspämmi) muistin virkistykseksi:









Rakastan Elsaa 

2 kommenttia: