Mielikuvituksen tuotetta (sekava teksti)

Vaikka vasta äsken uhosin, etten ajattele saati kirjoita näistä ikävistä asioista niin nyt tuntuu että on pakko saada tää jotenkin ulos. Ehkä pystyn käsittelemään paremmin jos kirjoitan. Tai jotain.

Tää on aivan kamalaa. En tiedä onko kellään muulla tällaista? Tuntuu että oon kadottamassa otteen itestäni. Pään sisällä on ihan hirveitä asioita mut ulospäin ei näy mitään. Äänet päässä ruoskii miuta jatkuvasti kaikella minkä mokasin päivän aikana. Oon pelkkää kaaosta, ja samalla pitäis pitää normaalia elämää kasassa. Tuntuu etten kestä enää, toivon vaan että joku vois ottaa tän kaiken pois. Kaivaa miut esille täältä ahdistuksen, epätoivon ja sekoamisen alta. Sitä mie pelkäänki, että tuun hulluks. Kuulostaa varmaa iha järjettömältä. Miulla ei oo mitään keinoja saada sitä pois itestäni. Puhuttiin viime kerralla miun toimintaterapeutin kanssa siitä miten tiukassa kontrollissa yritän pitää itteni. Miten suunnittelen ja varaudun etukäteen epäonnistumisiin. Pelkään että tää alkaa näkyä ulospäin. Toisaalta toivoisin sitä. Sitten ehkä saisin mieleeni jonkinlaista tolkkua. Oon vaan tosi jännittynyt koko ajan enkä saa selvää mikä sen aiheuttaa. Päätä koskee kaiken ajattelun ja jossittelun takia. En tiiä mitä tapahtuu jos menetän hallinnan, en todellakaan. Sitä seuraa luultavasti armottomampi viha ja syyttely itseäni kohtaan. Ei muillakaan ole näin hankalaa omissa nahoissaan, mikä miuta oikein vaivaa? En pysty ajattelemaan selkeästi. Yritän vaan tsempata itseäni järkevillä ajatuksilla ja laittaa asioita oikeaan perspektiiviin, mutta se ääni alkaa vaimentua. Ja ne pahat puskee kovemmin esiin. Kohta oikeasti makaan jossain pakkopaidassa pehmustetussa huoneessa demoneitteni kanssa. Mikä tää on, tai kuka, se ei ole miun ääni joka mollaa. Tää olo käy sietämättömäksi eikä oo keinoja helpottaa sitä. En pysty rauhoittelemaan itseäni, eikä täällä ole ketään joka sen tekisi. Mie tarviin apua, anelen sitä. Anteeksi että tää on mennyt taas tähän. Jonku pitäs olla muistuttamassa ja pysäyttämässä pahat ajatukset. Kiitos jos jaksoit lukea, älä pidä miuta ihan mielipuolena vielä. 

Tää biisi kuvaa tätä jotenkin älyttömän hyvin