VIDEOOOH!!! (tää juttu ei sovi miulle)

Hahah joo, tää on kännykäl kuvattu koska en osaa säätää tota järkkärin videon pituutta. "Kyllä." "Kyllä." "Kyllä." "Kiitti, moikka!" Täst huomaa miten pahasti elän oman pään sisällä XD Enjoy anyway!

  xx

Sun katseesta näkee et sä oot kulkenu sen matkan

Miun toimintaterapeutti (kyllä, omistan hänet) soitti maanantaina ja sano että on ajatellu miun asioita. Tuli jotenkin merkityksellinen olo, kun joku jolle oon vain asiakas viitsii vaivata päätään miun pikkuisella elämällä. Kohta pukkaa taas vaihteeksi lääkäriaikaa.

Uutena vuotena (siis sillo ku räjähetää rakettien mukan ja ryypiskellää) miun ystävät yllätti miut ihanasti. Itkin taas vaihteeksi hirmuisia murheita ja he piristi miuta mitä hölmöimmillä asioilla. :D Kiitos todella paljon!

Oikeastaan mie oon miettiny, että en ees halua olla millään lailla onnellinen. Tällanen angstaus ja elämän päähän potkimen sopii miulle. Siihen on tottunut ja kun elo rullaa mukavasti on kamalan tylsää! Ei, en ole sekaisin, tai oikestaan olen aika twisted monella tavalla, mutta olen tyytyväinen siihen.

Tällane tosi sekava postaus taas, mutta huomenna pitäs sit körötellä etelään päin eli rakkaaseen pääkaupunkiimme. Saas nähä mitä siitä reissusta tulee, ei mitää hyvää ainakaa kuten koskaan ennenkää. ;)

heheoheo oon ihq

PS: Frozen oli ihana leffa <3

How dare you break my lonely heart

Aamukahvitupakka iltakahdeksalta

Hengitän syvään viileää ilmaa ja suljen silmät. Seison kalliolla tuuli hiuksilla leikitellen. Joskus katselen yli kaupungin, joskus taivaan tähtiä. Päivän kohokohta on b-rapun edessä, kadun puolella.

weheartit.com

Älä lue tätä, jos vielä tykkäät miusta (varastin kuvia netistä)

Tiiättekö ne aamut, ku ei vaan jaksaisi nousta ylös. Kun koko maailma painaa syvemmälle sänkyyn. Kun silmät on niin väsyneet nukkumisesta että niitä koskee. Sitten vain pakottautuu nousemaan koska on pakko tehdä jotain, on luvannut olla jossain. Suihku ei virkistä, aamupala ei maistu.

Olen silti hyvin ylpeä että raahasin itseni pois peiton uumenista. Kiitos ihmisille, jotka vielä jaksavat kutsua miuta aktiviteetteihin mukaan. Vaikka harvoin nauran ja viihdyn, yhä useammin vain ahdistun. Pitäisi olla armollinen itselleen, sanovat. Sitten ei miuta näkyisi enää missään. Ihmettelette vielä miksi tulen kylään kun olette jo nukkumassa, miksi keksin turhia päättömiä ideoita. En voi rauhoittua ja nauttia tyytyväisenä omasta seurastani.

Miun ainoa päämäärä oli päästä pois kotoa painostavasta ilmapiiristä. Nyt en osaa olla vapaa kun vihdoin voisin. Liikaa valtaa, vaihtoehtoja ja valintoja. Kukaan ei sano puolestani miten pitäisi tehdä ja ajatella. Kuinka voin löytää itseni kaikkien luomieni roolien seasta? Miulla ei ole mitään paikkaa, missä tuntisin oloni hyväksi. Kun kaikki möröt on häädetty sängyn alta, eikä ole mitään mitä vastaan taistella, olo on suorastaan merkityksetön. Tätäkö tämä sitten on, nytkö olen onnellinen?

Miuta pelottaa miten pärjään kun koulu loppuu. Niin paljon aikaa. Ei enää uloslähtemisen pakkoa.
Edes alkoholi ei tuo samaa helpotusta kuin ennen. Tyhjyys ei katoa.
Miten mie aiemmin pystyin kannustamaan itteäni. Joka kerta sitä vajosi vain vähän alemmas.

Cigarettes

As a child I didn’t understand the point of cigarettes.

Or why people would do things they knew would hurt them

That was before I learned how comforting it can be

To die a little inside. 

Now I’m 21 years old

Living on my own

And I still feel like running away from home.

I hate the world I am living in

Sometimes it’s better to set fire to my insides

And just burn up all the feelings.

^Joku oli tiivistäny miun ajatukset!

Voisitko herätä miun puolesta huomenna?

Oot sie ujo?

Pieni ihmisrukka istuu kirkossa jouluyön messussa. Takarivin nurkassa, penkin päässä vanhuksesta. Kuulee papin saarnaavan jouluevankeliumia, osaten ulkoa jokaisen kohdan. Ei näe alttarille, edessä istuvat iloiset rouvat rupattelevat. Kuoro laulaa kauniisti. Lapsi lakkaa itkemästä. Ei koskaan lausu ääneen uskontunnustuksen ensimmäistä virkettä. Rakas ystävä on jakamassa ensimmäistä kertaa ehtoollista. Kristuksen veri, sinun puolestasi vuodatettu, Eerika. Sehän sujui kuin vanhasta tottumuksesta. Hämillinen hymynkare ja ristinmerkki. Yhtyy lauluun koko sydämestään, lähes kuulumattomalla äänellään. Siirtää tuohuksen liekin vanhukselle. Nuorukainen kyllästyy vanhuksen vapiseviin käsiin ja ottaa tulen kynttilästä. Jumalalle kunnia. Koko seurakunta jää seisomaan. Kynttilämeri soljuu yksitellen albapukuisten muodostaman käytävän läpi. Katse lattiaan. Tutut tulevat halaamaan. Hyvää joulua. Lähdetään abc:lle. Lol, ok! Naurua, tuikkivia silmiä. Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.

Savuke huulilla päivän tauon jälkeen, kuulokkeissa Kolmas Nainen.
Kyllä elämä on ihanaa.

...

Kun Jumala kuudentena päivänä loi ihmisen,
hän oli jo aivan näännyksissä
eikä tomu muuttunut hänen käsissään elämäksi 
niin kuin se oli muuttunut hänen ollessaan voimissaan 
ja luodessaan valon, kasvit ja eläimet.
Hänen täytyi antaa tekohengitystä tomulle
ennen kuin se alkoi jotenkuten pihistä
eikä siitä koskaan tullut mitään kunnollista luomusta,
ei sellaista itsestäänselvää voimakasta olemista 
niin kuin kasvien ja eläinten.
Jumala oli hyvin tyytymätön itseensä 
ja rangaistakseen kyvyttömyyttään 
hän nimesi tämän viimeisen tekonsa omaksi kuvakseen.
Näin rujo minä todellisuudessa olen, hän ajatteli.
Ja hänen oli käytävä lepäämään.


-Eeva Kilpi