Tiiättekö ne aamut, ku ei vaan jaksaisi nousta ylös. Kun koko maailma painaa syvemmälle sänkyyn. Kun silmät on niin väsyneet nukkumisesta että niitä koskee. Sitten vain pakottautuu nousemaan koska on pakko tehdä jotain, on luvannut olla jossain. Suihku ei virkistä, aamupala ei maistu.
Olen silti hyvin ylpeä että raahasin itseni pois peiton uumenista. Kiitos ihmisille, jotka vielä jaksavat kutsua miuta aktiviteetteihin mukaan. Vaikka harvoin nauran ja viihdyn, yhä useammin vain ahdistun. Pitäisi olla armollinen itselleen, sanovat. Sitten ei miuta näkyisi enää missään. Ihmettelette vielä miksi tulen kylään kun olette jo nukkumassa, miksi keksin turhia päättömiä ideoita. En voi rauhoittua ja nauttia tyytyväisenä omasta seurastani.
Miun ainoa päämäärä oli päästä pois kotoa painostavasta ilmapiiristä. Nyt en osaa olla vapaa kun vihdoin voisin. Liikaa valtaa, vaihtoehtoja ja valintoja. Kukaan ei sano puolestani miten pitäisi tehdä ja ajatella. Kuinka voin löytää itseni kaikkien luomieni roolien seasta? Miulla ei ole mitään paikkaa, missä tuntisin oloni hyväksi. Kun kaikki möröt on häädetty sängyn alta, eikä ole mitään mitä vastaan taistella, olo on suorastaan merkityksetön. Tätäkö tämä sitten on, nytkö olen onnellinen?
Miuta pelottaa miten pärjään kun koulu loppuu. Niin paljon aikaa. Ei enää uloslähtemisen pakkoa.
Edes alkoholi ei tuo samaa helpotusta kuin ennen. Tyhjyys ei katoa.
Miten mie aiemmin pystyin kannustamaan itteäni. Joka kerta sitä vajosi vain vähän alemmas.
Cigarettes
As a child I didn’t understand the point of cigarettes.
Or why people would do things they knew would hurt them
That was before I learned how comforting it can be
To die a little inside.
Now I’m 21 years old
Living on my own
And I still feel like running away from home.
I hate the world I am living in
Sometimes it’s better to set fire to my insides
And just burn up all the feelings.
^Joku oli tiivistäny miun ajatukset!
Voisitko herätä miun puolesta huomenna?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti