...

Kun Jumala kuudentena päivänä loi ihmisen,
hän oli jo aivan näännyksissä
eikä tomu muuttunut hänen käsissään elämäksi 
niin kuin se oli muuttunut hänen ollessaan voimissaan 
ja luodessaan valon, kasvit ja eläimet.
Hänen täytyi antaa tekohengitystä tomulle
ennen kuin se alkoi jotenkuten pihistä
eikä siitä koskaan tullut mitään kunnollista luomusta,
ei sellaista itsestäänselvää voimakasta olemista 
niin kuin kasvien ja eläinten.
Jumala oli hyvin tyytymätön itseensä 
ja rangaistakseen kyvyttömyyttään 
hän nimesi tämän viimeisen tekonsa omaksi kuvakseen.
Näin rujo minä todellisuudessa olen, hän ajatteli.
Ja hänen oli käytävä lepäämään.


-Eeva Kilpi