Hei kaikki, kylläpä kirjottelen taas ahkerasti. Yksi syy sille, miksen ole niin avoin, voi olla taipumukseni liialliseen kiltteyteen. Tilasin juuri Apu-lehden, vaikka en todellakaan sitä lue. Myyjä oli vain liian hyvä puhumaan enkä hennonut kieltäytyä, jos hän saa sitten parempaa palkkaa tai jotain. :''D On myös yllättävän vaikeaa sanoa jollekulle, että hei olen kiinnostunut toisesta. Sellainen saa miut jatkamaan joitakin ihmissuhteita, vaikka tulee vain paha olla.
 |
|
Mie oon ryhdistäytynyt jo aika paljon. Nuorempana olin iso kynnysmatto. Aina ajattelemassa muita ja yrittämässä auttaa. En ole päässyt vieläkään eroon siitä ajatusmallista, että miun on käyttäydyttävä ainakin puolet paremmin kuin muiden, jotta olisin heidän tasollaan. En enää suostu yhtä helposti hyväksikäytettäväksi. Toisaalta en osaa kieltäytyä, jos joku pyytää jotain vaikka itse en pystyisi tai jaksaisi. Olen todella tarkka ihmisistä, joihin tutustun, koska ystäväni osaavat arvostaa "kiltteyttäni". Siitä poisopettelu on ollut aika kömpelöä. Saatan suutahtaa aivan suotta tai olla puolustamassa itseäni pienintäkin sanaa vastaan. Jos en ole, en pysty pitämään puoliani jutun mennessä pidemmälle. En häpeä sanoa, että tarvitsen itseäni vahvempia ihmisiä vierelleni.
 |
|
Vaikka ulkonäköni ei enää houkuttele ihmisiä pyytämään apuani, olemukseni puhuu toista. Olen yhä varovainen ja arka. En tahdo esimerkiksi tönäistä ketään ihmisvilinässä, joten jättäydyn viimeiseksi tai puikin raoista anteeksipyydellen. Tällaisia ihmisiä saattaa tahattomasti kohdella eri tavalla kuin rohkeita.
Tai kävellessäni keskustaan päätän pitää pääni pystyssä, mutta kohdatessani ihmisen polvet meinaa pettää. Vielä tulee päivä jona seison ylpeästi omilla jaloillani.
 |
xx |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti