Ärsyttää olla tällanen tuuliviiri. Kuuntelen Linda Vinkiä ja teen uuden turhan postauksen biisin sanoilla makustettuna (on se sana). Voisin nimetä blogin uudelleen Ylikasvaneen teinin elämäksi. Eerika's life: asukokonaisuuksia, ruokakuvia, bileiltoja ja silleen. Kyl oli freshi olo bodypumpin jälkeen, ja eiku Tiina-Petterille illanviettoon salaattia väsäämään. <3 Fonttikin vaihtelee mielensä mukaan, yhtä kevyttä luettavaa kuin elämä itse.
Do you ever feel like breaking down?
Do you ever feel out of place,
Like somehow you just don't belong
And no one understands you?
Aikaisin nukkumaan, virkeänä ylös, siivoamaan ja kokkaamaan. Koko elämä maistuu lähinnä puulta. Vaikka makuaistin olenkin kadottanut. Kaikki junnaa paikallaan ja toistaa itseään. Miulla ei ole keinoja muuttaa sitä, se tässä kismittääkin eniten. Ei muillakaan ole sen ihmeellisempää, miten ihmeessä ihmiset voi olla tyytyväisiä kiiltokuvaelämään?
Do you ever wanna run away?
Do you lock yourself in your room
With the radio on turned up so loud
That no one hears you're screaming?
En itseasiassa enää, naapurit saattais säikkyä. Ei pitäisi kaivata sisältöä elämään, jos sitä ei löydä. Miten ihmeessä pääsen pakoon itseäni? Sietämätön otus.
No, you don't know what it's like
When nothing feels all right
You don't know what it's like
To be like me
No herranjestas hyvä ettei tiedä. Tällaiset ihmisperseet voisi lähettää Kuuhun. Miten ihmeessä mikään voi tuntua hyvältä, jos joka tuutista tulee vaatimuksia ja kritiikkiä millainen ihminen pitäisi olla? Olen niin armottoman tylsä että pakko on keksiä jotain uutta ja mahtavaa itsestäni.
To be hurt
To feel lost
To be left out in the dark
To be kicked when you're down
To feel like you've been pushed around
Miksi koskaan annoin kaiken vaikuttaa itseeni? Se oli todella hieno ihmisenalku, olisi vain pitänyt päänsä pystyssä. Nyt se on sisältä kyyninen ja ulkoa oikein maukas. Sielllä pimeässä oli hyvä olla ja kasvattaa vihaa maailmaa kohtaan. Vihaa, jota maailma ei tule kokemaan, ellen pian rakenna jotain robottia. Itsestäni. Eikä se levittäisi vihaa, vähän vain kouluttaisi kaikenmaailman imbesillejä.
To be on the edge of breaking down
And no one's there to save you
No, you don't know what it's like
Welcome to my life
Miten kukaan pystyisi pelastamaan toista, jos tämä ei itse halua pelastusta?
Do you wanna be somebody else?
Are you sick of feeling so left out?
Are you desperate to find something more
Before your life is over?
Mitä ihmettä ihmiset edes tavoittelevat? Kaikki löytyy ihan läheltä, jos osaa katsoa oikein. Toisinaan sitä ei vain pysty. Pelkää liikaa muiden arvostelua, jos ilon lähde onkin kukkaset parvekkeella huippuarvosanojen sijaan.
Are you stuck inside a world you hate?
Are you sick of everyone around?
With their big fake smiles and stupid lies
While deep inside you're bleeding
Kyllä, kyllä ja kyllä. Eerika elää vaahtokarkkimaassa missä on vain aitoja, rehellisiä ihmisiä. Vihaan sitä ylpeyttä minkä saa jostakin onnistumisesta. Tai siitä jos tuntee näyttävänsä paremmalta kuin joku muu. Aivan sairasta. Jos ikinä tulen olemaan huoliteltu, suosittu ja menestyvä ihminen muistuttakaa ajoista joina en ollut. Täällä vain suuri katkeruus ei tahdo kenenkään olevan onnellinen. Ainakaan tavalla, mitä pidetään hyväksyttynä.
No one ever lied straight to your face
And no one ever stabbed you in the back
You might think I'm happy but I'm not gonna be okay
Tätä ei voi enää muuttaa. Onnelliseksi en tule muutamalla elämänmuutoksella. Miulta pitäisi poistaa kaikki muistot, jotta voisin elellä huolettomasti. Jostain syystä en halua päästää irti. Tulen olemaan se marmattaja, jonka mielestä kaikki kauneus on vain kulissia.
No one ever lied straight to your face
And no one ever stabbed you in the back
You might think I'm happy but I'm not gonna be okay
Tätä ei voi enää muuttaa. Onnelliseksi en tule muutamalla elämänmuutoksella. Miulta pitäisi poistaa kaikki muistot, jotta voisin elellä huolettomasti. Jostain syystä en halua päästää irti. Tulen olemaan se marmattaja, jonka mielestä kaikki kauneus on vain kulissia.
Everybody always gave you what you wanted
You never had to work it was always there
You don't know what it's like, what it's like
You never had to work it was always there
You don't know what it's like, what it's like
Voisin lainata jotakuta tokaisemalla, että todellakin olen saanut kaiken mitä halusin mutta en mitään mitä tarvitsin. Pysykööt ihmiset siellä suojani ulkopuolella, näyttää paljon nätimmältä niin. Tää linna on synkkä ja mätä. Eikä oteta vastaan vieraita. Hullu joka edes haluaisi tuppautua. Harmikseen ei valloittajia ole näkynyt. Toisaalta, toisinaan, hallitsijalle tulee pulma kelle antaa puoli valtakuntaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti