Aika pinnallista

Kaikkihan tietävät meitä ihmisiä olevan niin pieniä ja suuria, mustia ja valkoisia kuin hentoja ja vahvoja. Mutta eivät ominaisuudet siihen lopu! On säyseän harmaita, räiskyvän kirkkaita, jopa läpinäkyviä ihmisiä. Joillakin ääriviivat ovat vahvat, toisilla häilyväiset. Toiset ovat teräksisen kovia, ehkä piikikkäitäkin, toiset kimmoisia ja pehmoisia.
Minulla on kiiltävä peilipinta. Väkijoukossa erotun paremmin kuin läpinäkyvät, mutta aiheutan toisinaan hämmennystä. Olen usein pidetty, sillä ihmiset myhäilevät tyytyväisinä kohdatessaan omat hyvät puolensa. Minusta muistetaan aina erilaisia piirteitä. Itseinhossaan ihmiset nyrpistelevät ja tiuskivat minulle. Parasta on, kun minut pyyhkii oikein puhtaaksi jotta saa ihailla itseään tuntikausia. Jotkut pelästyvät ja karttavat katsomasta minua. Minut on usein isketty säpäleiksi. Siten en miellytä ketään! Uudelleenliimattuna olen vähän säröinen. Tuttavapiirini vaihtuu sitä mukaa, kun ihmiset kyllästyvät samanmieliseen seuraan, tai eivät kestä omaa vääristynyttä kuvajaistaan. Kun minun kanssani jää tekemisiin pidemmäksi aikaa, heijastukseni tosiaan alkaa muuttua. Siitä tulee jotakin sinulle vierasta. Älä pelkää, et itse ala näyttää erilaiselta, se on vain kulumaa.

Millainen on sinun pintasi?