Milloin jouduin tänne elämän ja kuoleman rajoille? Pelkään, että iskä saa uuden sydänkohtauksen millo tahansa. Pelkään että kotini palaa, ja kissa sen mukana. Pelkään ystävieni jaksamisen puolesta. Joku kuolee varmasti silloin jos erehdyn sanomaan pahasti tai en ole tarpeeksi läsnä. Omasta puolestani en pelkää, mutta en ymmärrä miksi tämä kiusaa miuta jatkuvasti. Olen koettanut vakuuttaa itselleni ettei pelkoni vaikuta mihinkään mitä tulee tapahtumaan. Jos en varaudu menetykseen, se ei tarkoita että heti menettäisin jotakin. Tahtoisin niin kovasti pystyä suojelemaan rakkaitani, vaikken aina tiedä miten. Voisitteko kaikki vain olla luonani 24/7, Eerikan hoivakodissa jossa laitan teidät nukkumaan ja varmistan että pysytte terveinä?
Voisinpa vain luottaa.
Voisinpa vain luottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti