Oletko lyönyt ketään? Tuntuiko se hyvältä? Olisitko halunnut jatkaa? Kyllä, kyllä ja kyllä. Kuinka moni oikeasti hakkaa ihmisiä, vaikka olisikin sellainen olo?
Jos olisin mies, toimintaani ei ehkä kritisoitaisi niin pahasti. Väkivaltahan ei koskaan ole ratkaisu. Se vain tuo niin hemmetin hyvän fiiliksen. Olen ollut onnekas, eikä kukaan ole (vielä) pahoinpidellyt miuta. En todellakaan tiedä miltä tuntuu tulla lyödyksi. Vihaisena miun on hyvin vaikea kontrolloida itseäni. Olen kuulemma pelottava. En halua olla sitä. Se on oikeasti kuin peto vapautuisi sisältä. Miksei kukaan koskaan halua tapella, miksi joku aina estää miut? En osaa puolustaa itseäni millään muulla tavalla kuin nyrkkiä kohottamalla.
Pahinta on se, ettei miulle tule minkäänlaista huonoa omaatuntoa. En selittäisi koko asiasta, ellei kukaan olisi kauhistellut käytöstäni. Mie olen pahoillani, ainakin näennäisesti. Yritän oikeasti olla ja yritän lopettaa. Jos miut päästää pidemmälle, en voi vastata seurauksista.
Aggressiivisen puolen miusta on onneksi nähnyt vasta harva. Haluaako joku masokisti koettaa auttaa tän kanssa? Normaalisti olen rauhallinen enkä ärsyynny helposti. Miut nähdessään ei tarvitse puikkia pakoon, en ole edes kovin voimakas. Kuulostaako tää stoori liian liioitellulta, vai onko väkivaltaisuuteen taipuvaisuus oikeasti vakavaa? Olisin kiitollinen jaetuista ajatuksista ja kokemuksista.
Näennäisyys ei riitä
VastaaPoistaNäinpä
Poista