Onnenonkijoille

Mie tässä väsyneenä pohdiskelin erästä ohjetta parempaan elämään. Että pitäisi siivota negatiiviset ihmiset elämästä tai joiden seurassa ei ole hyvä olla. Sitten peilasin tätä ohjeistusta omaan arvomaailmaani. Kyllä, se on tervettä itsesuojelua jos älähtää kun joku puolituttu haukkuu lyttyyn tai levittää valheellisia juoruja. Ihmiset voivat myös muuttua, jolloin kasvetaan erilleen esimerkiksi lapsuudenystävästä. Kuitenkin ennen tällaista äkillistä dumppaamista pitäisi punnita ihmissuhteen hyviä ja huonoja puolia. Esimerkiksi ystävä tai kumppani saattaa voida pahoin tai olla stressaantunut ja käyttäytyä siksi "negatiivisesti". Asioista ja tunteista saa myös puhua. Jonkin ärsyttävän tavan tai oman epämukavuuden tunteen voi tuoda esille. Ihmiset osaavat vähän mukautua myös toisten tarpeisiin. Miulla on periaate, että jos "päätän" olla ystävä tai kumppani jollekulle, en vain heitä heitä menemään kuin tavaraa. Ei kaikki ole aina niin mustavalkoista. Vaikka kuinka nykyään korostetaan itsenäisyyttä ja itseään varten elämistä, ei tarvitsisi ryhtyä itsekkääksi. Olisihan se helppoa olla vain hauskojen ja hyväntuulisten ihmisten kanssa. Vähän kuin ostaisi kotiin kasapäin koriste-esineitä mutta ei mitään käytännöllistä. (Vertasin juuri ihmissuhteita materiaan vaikka väitin ettei ne sitä ole. Heh.) No uskokoot ihmiset mitä lystäävät, toivotan heille onnea onnen ja terveiden ihmissuhteiden tavoitteluun, mie aion vastedeskin "nauttia" haasteista.