Valiti valiti

Eilen ajattelin, että ihanaa saan nukkua pitkään ku vihdoin on aikaa ja meen virkeenä salille. No mitä vielä! Heräilin taas pitkin yötä ja lääke pakotti nukahtamaa uuestaa vaik siit jatkuis hirvee painajainen. Heräsin sit lopulta puol kymmeneltä enkä todellakaa levänneenä.

Ja toinen juttu. Kävin eilen äidin kanssa kahvilla. Sen piti olla kivaa, mutta miuta vaan alkoi ahistaa. Mikä ihme siinä on kun tuntuu ettei hää vaa tunne miuta ollenkaa. Olin haaveillu isoista valmistujaisjuhlista, jos siis pääsen kaikki kirjotukset ees läpi, mut ei sekään taia onnistua. Äiti oli tosi vastahakoinen, ajatteli vaan pieniä kahveja ja sellaista. Sanoin sitten, että käyn mielummi vaikka kavereitten juhlissa pyörimässä. Olkoon itsekästä tai mitä vaan mutta lukion suorittamine on ollu sellasta tuskaa että juhlin kunnolla vaikka ilman omia pikku kahvikestejä jos siitä tulee sellanen vaiva. Oon niin kyllästynyt olemaan vaatimaton joka ikisessä asiassa. Nyt on menty sen rajan yli että mitättömätki jutut tuntuu maailmaamullistavilta :D Suakeli.

Katoan nyt tuonne itseinhon ja vitutuksen kuoppaan, kokeillaan uuestaa huomenna.