...

Enkelihiuksinen tyttö harjoittelee viulunsoittoa vapaa-ajalla. Mie rönyän metsikköön tupakalle. En uskalla mennä ihan rantaan asti, etteivät olisi liian huolissaan. Täällä on taas yksi nappisilmä. Tummasilmäinen ihminen siis. Ne on niin veikeitä, sulattaa sydäntä aina tasaisin väliajoin. Naurunremakka kantautuu käytäviä pitkin. Tää jurottajaerakko koetti nukkua mutta huonekavereilla oli kiihkeät keskustelut Percy Jacksonista. "Miun tekis mieli tehä jotai mut miul on tylsää" mutisee punatukka. Sormet ristissä pohdin saadaanko iltapalalla kahvia. Eilen saatiin, mutta tänään on toinen päivä. Kuulen kovasti kehuja työstäni ja hymyilen hyväntahtoisesti. Kyllä tekin sitten kokeneempina. Aurinko värittää maisemaa hunajaisella vaaleanpunaisella. Iltaohjelma oltaisiin tänään pimeässä. Sauna sai kaipaamaan kesämökkeilyä. Ehkä pyydän anteeksi kaveriltani jotta voimme olla kesällä kuten ennen.
Kuinka jotkut ihmiset vain hävyttömästi varastavat pienen palasen rakkautta? Sellaisia ihanuuksia he ovat, joita voisi vain katsella ja kuunnella sydämen nurkan täyttyessä aralla lämmöllä. Kummallista.
Tämä tyttö palaa nyt ajatuksistaan leirikeskukseen. Hiljaisuus vaihtuu hälinäksi ja huokaisen. Ehkä jälleen totun elämiseen. Hetkeksi.