Uskosta

Miksi kuvaan itseäni kun en osaa näyttää ihmiseltä?

Ja niin maanantai ei ollut taaskaan myöhässä. Auringon valo pilkahteli syksyiseltä taivaalta ja Eerika päätti vähentää päihteiden käyttöä.
Koulussa uskonnontunnilla oli tällä kertaa vierailu vapaakirkon tiloihin. Ollaan käyty kiertelemässä kaikenlaisia paikkoja, mutta tämä oli lähimpänä omaa kirkkotottumustani. Eli vapaata yhdessäolemista.
Aiemmin olin todella uskontovastainen, enkä ymmärrä miten ajauduin isoskoulutukseen riparin jälkeen. Ei sitä tule edes ajatelleeksi, että joku voisi luokitella minutkin uskovaiseksi nuoreksi.

Luterilainen kirkko ei ole pahemmin kylpenyt suosiossa viime aikojen Suomessa. Vaikka en heteroksi tunnustaudukaan, ei seurakunnan toiminnassa mukana oleminen ole tuottanut päänvaivaa. Miulle on ihan arkipäivää käydä kirkolla joskus kolmekin kertaa viikossa. Joko vedän kerhoa, kuuntelen kertomuksia jumalasta tai hengailen muuten vain.

Kirkon yläkerran tiloista on muodostunut miulle eräänlainen koti, vaikka kuulostaisi kuinka kliseiseltä tahansa. Aina kun menen nuorteniltaan tai isoskoulutukseen, tiedän että miut hyväksytään juuri omana itsenäni. Miulta ei odoteta mitään suorituksia tai tietynlaista käyttäytymistä, vaan joka kerta joku hihkaisee iloisen vastaanoton kun sinne vaivihkaa pujahdan.

Tsemppailin itteäni hissantunnilla tulevaan hommaan

Outoa tilanteesta tekee sen, etten tiedä missä uskossa olen vai olenko missään. Ei siitä juurikaan puhuta. Elämässä on tärkeää kyseenalaistaa asioita, joten miksei uskoakin? Kirkolla kaikki olettavat minun olevan evankelisluterilaisen opin mukaisessa uskossa, epäilystä ei edes tarvitse ottaa esille. Toisaalta uskon Jeesukseen, toisaalta sielunvaellukseen ja jälleensyntymään, mutta miulle "jumala" on vuoroin kohtalon johdatusta vuoroin epämääräisiä energiavirtoja.

Uskonto on vähän sama kuin kouluruoka. Yleisesti se saa nenät nyrpistymään, mutta siinä eletään sellaisella whatever -meiningillä. Harvoille se tuo todellista iloa, mutta kyseiset henkilöt ovat sitäkin kiitollisempia. Toiset karttavat aivan kokonaan ja jotkut vastustavat vaatimalla muutosta. Ehkä harjoittelen vielä tätä vertauksien keksimistä.

Miun tuntemani uskovaiset ihmiset ovat suvaitsevia, rohkeita ja humoristisia. Varsinkin isoskoulutuksissa raamatusta voi oppia jotain ihan käytännön elämää varten. Kirkolla pääsen miettimään asioita, mitä en muutoin ehdi tai viitsi ajatella. Siellä tuntee, ettei sydäntä painavien asioiden kanssa ole yksin.

Oon erittäin kiitollinen nuorisotoiminnalle ja kaikille ihanille seurakunnan ihmisille, ilman heitä en olis kasvanut samalla lailla ihmisenä.

xx

                                                                        

Olen hiprakassa ja bloggaan

Mietin että miksi pidän blogia, sillä tuskin voin kirjoittaa mitään mitä joku ei olisi jo tuonut julki. Elämäni kulkuhan on niin mielenkiintoista. Kuten joku tarkkasilmäinen saattaa huomata, muutin tämän ulkonäköä pikkuisen. Olen niin angstinen sielu loppujen lopuksi ettei sellainen söpöily sopinut teemaan.
Elelen tätä nykyä omassa luolassani erään kissapedon kanssa. Palloilen edelleen kämpän ja entisen kodin välillä, mutta jos tämä kohta vakiintuisi.

Käytiin Lintsillä yks päivä ja oli iha mahottoman hauskaa! Ei niit laitteit kyl kestä samal tavalla ku vanhaks elää. Kaverin synttäreitäkin juhlittii täällä miun luona. Sain kuulla että "tykkään ilmeisesti kissoista ja 1D:stä". Ihanaa että se on niin ilmeistä.

Lukaalini valtias Harry <3

Tää on kyl ihan lemppari :D Noinhan kaikkien pitäis saada innostua pienestä!

Tää oli tällainen "en ole erakoitunut Siperiaan" -postaus. Miulla on niin loistavia ajatuksia, joita en saa koskaan puettua sanoiksi. Ehkä joskus! Ja kamerakin on taas palannut kuvioihin.

Biisi jonka kuulin baarissa

Perjantaina ihmettelin kaverin karaokebiisivalintaa ja oli se aika samaistuttava...

Asennevamma

Ironista, mihin se miun motivaatio katos (taas).

Abivuosi on sitten alkanut. Vihdoin kun käsitin, ettei lukio ole miun paikka, pitäisi alkaa opiskella ihan tosissaan. Nukuin huonosti ja ketutti enemmä ku mikään nousta kouluun. Maanantaina vähän juhlistettiin tätä itse paholaisen tapahtumaa, mistä seurasi ei-niin-hohdokas olo, mutta oli se sen arvoista. En ala sen suurempia pahoittelemaan, jos (älä mene lukioon) vali(s)tukseni kuulostaa liioitellulta.

Eniten ärsyttää, ettei kukaan voi auttaa tällaisissa asioissa. Tajusin että se juuri on miun ongelma. Kaikki pitää tehdä aina itse eikä koskaan pyytää apua. Miksen vaan vaihda opiskelupaikkaa, miksen pänttää kirjoja pikkutunneille, miksi annan lahjani valua hukkaan?

Koko koulunkäynti on muuttunut miulle ongelmaksi. En viihdy suuressa ihmisvilinässä tai paikallani monta tuntia päivässä. Teen asioita mielummin käsilläni kuin aivoillani (minkä varmasti huomaa). Tahdon olla esillä mutta en huomiota herättävästi. Haluan tulla toimeen ihmisten kanssa, toisaalta en jaksaisi mukautua. Miun ristiriitainen luonne ei sovi koulumaailman rooliasetteluihin. Pyrin pysymään näkymättömissä janoten samalla suurta kunniaa ja mainetta.

Jos miulla ois kanttia osoittaisin mielipiteeni kaikille avoimesti. Toisaalta en voi syyttää tilanteesta muita kuin itseäni. Pään sisällähän nää kaikki jutut pyörii. Koulu on ihanaa, huraa. Vain asennetta muuttamalla ongelma on ratkaistu. :)


Tekstin täytyy aina olla vaikuttava. Toivottavasti herätän vastenmielisyyttä.

Motivaatiota

Moikkis!

Mie oon ollu taas kipeenä ja liikunta on jääny aika vähille. Mielessä polttelee jo ihana juoksulenkki tai salireeni, ja jalatkin on kipeät vain tekemättömyyden takia. Liikkuminen on tuonut miulle hirveästi lisää iloa elämään! En tajua miten huonossa kunnossa on joskus voinut olla. Harrastin aiemmin tennistä, mutta muu urheilu puuttui, enkä tainnut olla edes peruskunnon tasolla. Erään ystävän onnistunut laihdutus motivoi miuta entisestään löntystelemään hikihatussa. Kyseinen ystävä myös kannustaa miuta todella paljon, ihan kuin oma personal trainer. Alku oli aivan kamalaa, mutta sen korvasi tunne, kun ensimmäistä kertaa jaksoi juosta tunnin putkeen. Kaikista eniten nautin tanssimisesta, mitä en enää harrastuksena tee, mutta ryhmäliikuntatunnit ajavat lähes saman asian. Tahtoisin kokeilla uusia lajeja esim. nyrkkeilyä ihan jonkun osaavamman henkilön avustuksella.

Ajeltiin yks päivä Imatralle harjoittelumielessä, ja silmät kiiluen suuntasin Intersportin aleen! Mie vaa rakastan urheiluvaatteita. Nuille kolmelle merkille olen yleensä uskollinen (eikö me kaikki?). Ihastuttavin rahantuhlaus kohde oli Puman juoksutakki.

Tästä aiheesta tulen kirjoittelemaan varmaan enemmänkin, mutta alkaa jo uni tulla silmään. Toivon aivan mahtavia juoksuilmoja, sillä vaaterahoilla olisi voinut ladata salikortin... Ehkä miusta tulee joskus vielä urheilija!

Kesäkuumat

Terve!

Kauheen nopeesti on taas aika vierähtäny. Parilla riparilla höntsäilin isosena ja juhlin oikee olan takaa! 18-v synttärit oli tässä muutama viikko sitten, kaveri oli järkännyt aivan mahtavat pippalot. Ei tää elo niin radikaalisti ole muuttunut, vaikka aika hienolta tuntuukin. Eilen oli inssi, joka onneks meni niukin naukin läpi!! Liikenteessä ei tästä lähin oo turvallista...

❤

Äiti on paras :)

Tarkotus oli ostaa halpoi irtokarkkeja, mut kerranha Filmtown vaa lopettaa...

Tämä koska truu jonne

Pakollinen todistesiitäettäolen18vsiideripissis-kuva, johon sisältyy ruokaa ja riisutut vaatteet ja se, että olen ollut rannalla. Ei mitään lisättävää

Tarvehankintapäivä

Moikka!
Nyt teen jotain tosi epätavallista ja laitan useempia kuvia jutskuista mitä ostin. Pitkästä aikaa käytii shoppailemassa! En onneks ostanu kauppoja tyhjäks vaikka aluks sellanen tavoite oli. ;) Sunny's:illä oli tooosi ihana fakkusortsihaalari, mis oli rusetteja ja englannin lippu! Ehkä myöhemmin käyn hakee sen itelleni...
Sellasen salapoliisitehtävän kuitenkin annan etten kerro mistä nää roippeeni hankin.

Miun pakettiki tuli postissa! Toi paita oli niin siisti, alessa vielä

Niit päivii varte ku haluun näyttää banaanilta

Varmaa maailman söpöimmät bikinit ja kaulakoru <3

Puspus!