lauantai 31. lokakuuta 2015


Rakastan pitkiä bussimatkoja. Ihmisiä, jotka hyvällä tuurilla istuvat jokainen ikkunapaikalla. Kuuntelen tasaista hurinaa ja kolahduksia. Vihdoin voin laittaa kuulokkeista soimaan ikivihreän Egotripin Matkustajan. Uppoudun ajatuksiini. Tässä olen, enkä muuta voi. Voisin rikkoa lasin oheisella vasaralla ja siitä tulisi hätätilanne. Luotan elämäni ja suuntani yhden ihmisen käsiin. Entä jos kuljettaja päättää kääntää ratista, kun navigaattori käskee kääntymään oikealle, kun ukko on itse naukkaillut votupullosta ja unohtanut reitin? Nyt näkyy puita ja sumua. Kuvittelen pääseväni kauas kaikesta. Että perillä odottaa vain tuntematon. Mitä silloin tekisin? Etsisin varmaan vessan, linja-auton vessaa en käytä. Nyt tajusin sanan linja-auto. Sehän kulkee aina tiettyä linjaa. Hah!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti