Heh

Olin ennen 100% varma että...

-en leikkaa hiuksiani
-olisin aina blondi
-en ryhtyisi kasvissyöjäksi
-olisin hetero
-en pitäisi oliivinvihreästä tai viininpunaisesta
-olisin uskontovastainen
-en käyttäisi ikinä ns boheemeja vaatteita
-en masentuisi
-en pitäisi välivuotta

Niinpäniin, kuinkakohan monesta muusta asiasta olen aivan pihalla?

Mie kävin vähä ostelee

Iltoja, kauheeta ku päivät kuluu nopeesti! Tein tänää jotain mitä en ikinä uskonut tekeväni: ostin armeijanvihreen takin (mikä sen värin oikee termi onkaa). Niiku Sara jo ehti sanoo oon selvästi saanu siltä vaikutteita. :D Parasta tos takissa on taskut!! Miun edellisen kevättakin taskuista tippu kaikki tavarat, ja ne tärkeimmät pitää aina olla hollilla (köhköh).

Suorat kuvat on liian meinstriim

Heidi pakotti ostamaan tollasen jättihuivin! Okei iteki vähä halusin.
Tää kämppä alkaa olla taas huolestuttavas kaaoksessa ku kuvia ei voi ottaa missään ilman et tausta on täynnä törkyä.

Kunnon ekolapsella on rentouttavaa eukalyptusteetä ja pikabambukahvia

Ihailkaa pizzaa!!!! Unohin juustoraasteen mut kuka sitä kaipaa

Jospa lähtisin tän hyperaktiivisen oloni kanssa pyörähtää viel kaverilla, kohta ilmaantuu järkky masennus koska oon pakoillu sitä koko iltapäivän jeejee

Nolo postailu

Jolooo harmaata sunnuntaita kaikille. Ilma on kyl ihanan raikas ja tuoksuu hyvältä. Kuitenkin, iski sellane supertylsyysfiilis et vaik ois kaikkee tekemistä ni ei huvita mikään. Tänää oli joku eilisen krapulan jatkumo. Vanhemmite se kuulemma pahenee, varmaa toivun viikon parista viinilasista. Oikein mukava viikonloppu takana ja nyt se ahistus tuli kylään. Kävin äidillä, ja hää näytti nii surulliselta et teki kipeetä hokee ittellee etten oo enää vastuussa. Kaikki on siis iha hyvin vissii, liekö miuta ikävöinyt sitten. Joojoo oon kivisydän mut oma fiilis menee aina pohjalle siellä. Höntsäilin kaverilla ja sielläki kävi ahistaa ku häne äitinsä kuuli aikasemmin et oon kiinnostunu naisista ja oli aika järkyttyny.

Eilen iltasella rillailtii Mirkalla. Hää ku on melkee kokki ni oli taas ihanii herkkuja! <3 Meinasin savustaa keuhkoja(kin) mut huomasin et perjantain oli menny melkee kaikki. xD Polttaaks kännissä sillee ettei ite ees huomaa? Lupasin itelleni etten soimaa itteeni siit illasta ja tuntuu paljo paremmalta. Kauheeta ku en osaa kirjottaa normaalisti :D

Lisää kuvia miusta <333:

Tää hiusväri oli aika mukava, pitäs keksii jotai uutta ku täl hetkel nää alkaa olla haalistunu.
Plääääh

Joskus mietin et oonkoha liian söpö

Kattokaa nyt, täst tulee niin evridei look!!!
...

Jospa ens viikolla hankkisin elämän XD

Erehtyväinen ihminen

Loistavaa, oon taas sekavissa tunnelmissa. Tosin eri tavalla kuin viimeksi. On eräs ihminen, jota en voinut pitkään sietää mutta jonka kanssa jouduin olemaan tekemisissä. Vasta tänään kunnolla tajusin, että olin vihannut häntä vain omien arvioideni varassa. Tänään tapahtui jotain, mikä sai miut ymmärtämään että tämä ihminen ei ole sitä mitä luulin. Että hän onkin aika mukava ja aito. Että että että... Kuitenkin, olen hyvin pahoillani etten huomannut tätä aikaisemmin. Miulla ei ole pokkaa mennä sanomaan suoraan sille ihmiselle, mutta kirjoittelenpa nyt täällä sitten. Päätin heittää viimeisimmätkin ennakkoluulot nurkkaan ja ottaa vastaan hyvät fiilikset mitä ihmisillä on tarjota. Todella hämmentävää. Tämmönen valaistuminen sitten, mukavaa iltaa ja pian koittavaa viikonloppua kaikille!

Kaunein löytämäni "kuva" pitkään aikaan

(runo, jonka koetan muistaa lukea usein ♥)

Mielikuvituksen tuotetta (sekava teksti)

Vaikka vasta äsken uhosin, etten ajattele saati kirjoita näistä ikävistä asioista niin nyt tuntuu että on pakko saada tää jotenkin ulos. Ehkä pystyn käsittelemään paremmin jos kirjoitan. Tai jotain.

Tää on aivan kamalaa. En tiedä onko kellään muulla tällaista? Tuntuu että oon kadottamassa otteen itestäni. Pään sisällä on ihan hirveitä asioita mut ulospäin ei näy mitään. Äänet päässä ruoskii miuta jatkuvasti kaikella minkä mokasin päivän aikana. Oon pelkkää kaaosta, ja samalla pitäis pitää normaalia elämää kasassa. Tuntuu etten kestä enää, toivon vaan että joku vois ottaa tän kaiken pois. Kaivaa miut esille täältä ahdistuksen, epätoivon ja sekoamisen alta. Sitä mie pelkäänki, että tuun hulluks. Kuulostaa varmaa iha järjettömältä. Miulla ei oo mitään keinoja saada sitä pois itestäni. Puhuttiin viime kerralla miun toimintaterapeutin kanssa siitä miten tiukassa kontrollissa yritän pitää itteni. Miten suunnittelen ja varaudun etukäteen epäonnistumisiin. Pelkään että tää alkaa näkyä ulospäin. Toisaalta toivoisin sitä. Sitten ehkä saisin mieleeni jonkinlaista tolkkua. Oon vaan tosi jännittynyt koko ajan enkä saa selvää mikä sen aiheuttaa. Päätä koskee kaiken ajattelun ja jossittelun takia. En tiiä mitä tapahtuu jos menetän hallinnan, en todellakaan. Sitä seuraa luultavasti armottomampi viha ja syyttely itseäni kohtaan. Ei muillakaan ole näin hankalaa omissa nahoissaan, mikä miuta oikein vaivaa? En pysty ajattelemaan selkeästi. Yritän vaan tsempata itseäni järkevillä ajatuksilla ja laittaa asioita oikeaan perspektiiviin, mutta se ääni alkaa vaimentua. Ja ne pahat puskee kovemmin esiin. Kohta oikeasti makaan jossain pakkopaidassa pehmustetussa huoneessa demoneitteni kanssa. Mikä tää on, tai kuka, se ei ole miun ääni joka mollaa. Tää olo käy sietämättömäksi eikä oo keinoja helpottaa sitä. En pysty rauhoittelemaan itseäni, eikä täällä ole ketään joka sen tekisi. Mie tarviin apua, anelen sitä. Anteeksi että tää on mennyt taas tähän. Jonku pitäs olla muistuttamassa ja pysäyttämässä pahat ajatukset. Kiitos jos jaksoit lukea, älä pidä miuta ihan mielipuolena vielä. 

Tää biisi kuvaa tätä jotenkin älyttömän hyvin

Taas näitä ihmisiä

jotka kuvittelee, et voi puhua mitä huvittaa, jos vaa pyytää heti anteeksi. Hää jaksaa valittaa miten oon aina surullinen enkä ilone niiku enne. Ja oon ihana kun oon ilonen. Pitäis kuulemma yrittää enemmä, no mitäköhä teen koko ajan? Hänellä on kuulemma vaikeampaa ku miulla mut hää on silti onnellinen. Good for him!! Pitäs jättää tollaset omaa arvoonsa mut osaa vaa ottaa päähän. Tai ku puhutaa miksen voi olla samanlaine ku enne, miten ihmeessä voisin muuttuu ihmiseks jota en ees ite tunnista enää? Oon yrittäny olla parhaani mukaa hyvä kaveri, mut jos ei kelpaa ni ei tarvii pitää yhteyttä.

Nonii taas paasaan täällä mite en jaksa olla kiva ihmisille. Pitäis uskaltaa luottaa eikä epäillä jatkuvasti. Ärsyttää omaki käytös jos taas ajan pois uusii tuttuja koska en osaa olla oma itteni. Pitää varmaan taas pistää pystyyn esitys, en vaan osaa päättää komedian ja tragedian väliltä. Eipähän mee tunteisiin kun ei oo tosissaan. Aprillia, oon ikuinen mielensäpahoittaja. Lopetan ajattelun ja kirjottelun ku tulee vaan tätä suomeks sanottuna paskaa.

möks möks