jotka kuvittelee, et voi puhua mitä huvittaa, jos vaa pyytää heti anteeksi. Hää jaksaa valittaa miten oon aina surullinen enkä ilone niiku enne. Ja oon ihana kun oon ilonen. Pitäis kuulemma yrittää enemmä, no mitäköhä teen koko ajan? Hänellä on kuulemma vaikeampaa ku miulla mut hää on silti onnellinen. Good for him!! Pitäs jättää tollaset omaa arvoonsa mut osaa vaa ottaa päähän. Tai ku puhutaa miksen voi olla samanlaine ku enne, miten ihmeessä voisin muuttuu ihmiseks jota en ees ite tunnista enää? Oon yrittäny olla parhaani mukaa hyvä kaveri, mut jos ei kelpaa ni ei tarvii pitää yhteyttä.
Nonii taas paasaan täällä mite en jaksa olla kiva ihmisille. Pitäis uskaltaa luottaa eikä epäillä jatkuvasti. Ärsyttää omaki käytös jos taas ajan pois uusii tuttuja koska en osaa olla oma itteni. Pitää varmaan taas pistää pystyyn esitys, en vaan osaa päättää komedian ja tragedian väliltä. Eipähän mee tunteisiin kun ei oo tosissaan. Aprillia, oon ikuinen mielensäpahoittaja. Lopetan ajattelun ja kirjottelun ku tulee vaan tätä suomeks sanottuna paskaa.
 |
möks möks
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti