Kauheen nopeesti on taas aika vierähtäny. Parilla riparilla höntsäilin isosena ja juhlin oikee olan takaa! 18-v synttärit oli tässä muutama viikko sitten, kaveri oli järkännyt aivan mahtavat pippalot. Ei tää elo niin radikaalisti ole muuttunut, vaikka aika hienolta tuntuukin. Eilen oli inssi, joka onneks meni niukin naukin läpi!! Liikenteessä ei tästä lähin oo turvallista...
❤
Äiti on paras :)
Tarkotus oli ostaa halpoi irtokarkkeja, mut kerranha Filmtown vaa lopettaa...
Tämä koska truu jonne
Pakollinen todistesiitäettäolen18vsiideripissis-kuva, johon sisältyy ruokaa ja riisutut vaatteet ja se, että olen ollut rannalla. Ei mitään lisättävää
Moikka!
Nyt teen jotain tosi epätavallista ja laitan useempia kuvia jutskuista mitä ostin. Pitkästä aikaa käytii shoppailemassa! En onneks ostanu kauppoja tyhjäks vaikka aluks sellanen tavoite oli. ;) Sunny's:illä oli tooosi ihana fakkusortsihaalari, mis oli rusetteja ja englannin lippu! Ehkä myöhemmin käyn hakee sen itelleni...
Sellasen salapoliisitehtävän kuitenkin annan etten kerro mistä nää roippeeni hankin.
Miun pakettiki tuli postissa! Toi paita oli niin siisti, alessa vielä
Miekii pikkuhiljaa alan kavuta täältä valituksen suosta ja suuntaan katseen kesää kohti!
Joku tosiaan vohki miun edellisen pyörylän ja vihdoin adoptoin uuden. Aika julmaa korvata toisella, mutta en voi vastustaa mitään hotpinkkiä.
Tavatkaa uusi kumppanini! <3(uu-si kump-pa-ni-ni)
As you can see
En keksinytkään mitään muuta kirjoiteltavaa, joten eksoueksou
Niin, ikuinen blondi ei ollutkaan niin ikuinen. Hyvin edustavan kuvan jaksoin ottaa koska tulin tänne vain valittamaan miten koeviikko on maailman turhin asia. Sitä jaksaa keksiä uusia tekosyitä miksi jättää lukematta. Tajusin oikeastaan, että koko opiskelu näin koulussa on aika merkityksetöntä. Ihmiset voisi jo lapsosina laittaa johonkin testeihin millainen opiskelutyyli niille sopii. Oppikirjojen pänttääminen ei ole hyödyttänyt miuta millään tavalla. Kyllä olen saanut yleissivistystä, mutta en osaa hyödyntää sitä koska en ymmärrä puoliakaan lukemastani. Pakosta lukeminen yleensäkin tappaa kaiken motivaation mitä voi löytyä. Mitä ihmettä teen sillä tiedolla, että miun äo on 113, jos käytän "älykkyyttä" ihan väärällä tavalla. Myhäilköön hän siellä kellä tuo lukema on suurempi.
Onko ihmisillä ollut jokin tarve esiintyiä niin hienona ja viisaana, kun kaikki sivistyssanat keksittiin. Aivot pysyy vireänä, kun lukee kilometrin mittaisia lauseita joissa ei ole edes syvintä sanomaa vaan jotka koska kun sekä eli tai on täytetty täysin turhilla täytesanoilla täytteeksi jotta täyttymisen perimmäinen tarkoitus täyttyisi täyttymyksestä täytyttyään pyhimmällä voimalla tyhjyyden vastaisessa taistelussa niin että turhautuneisuus on tunteista täyttynein. Kun luen omaa tekstiäni, huomaan, että pari äidinkielen kurssia voisi käydä uudestaan. Miksi en mennyt ammattikouluun, jos lukeminen ei sovi miulle? Kuvittelin, että miusta tulee jotenkin suurempi tai arvokkaampi jos käyn lukion ja suuntaan yliopistoon. Ei tässä mitenkään turhantärkeä olo ole.
Oppiminen itsessään on toki tärkeää. Asioista voisi ottaa selvää oman mielenkiinnon ja halujen mukaan. Maailmaa näkemällä ja kokemalla oppii yllättävän paljon. Kuuntelemalla ja jakamalla kokemuksia oppii, itse tekemällä oppii. Koko ajan sitä oppii jotakin. Vähiten mie opin asiatekstiä lukemalla. Jokuhan koulukirjatkin on kirjoittanut, millä perustein se tieto olisi jotenkin pätevämpi luokitteluperuste kuin muut. Hienot professorit ovat varmasti mitanneet, millä kirjasilla ihmiset pärjäävät elämässä.
Kuinka joku vielä katuukaan sitä, että tällaiselle alkukantaisesti ajattelevalle ihmisapinalle on opetettu kirjoitustaito. Ugh, maatalous takaisin muotiin.
Kuinka paljon ja ketä kohtaan saan tuntea tuota jokaista koskettavaa viestien virtausta? Kummastelin tätä ilmiotä aiemminkin, ehkäpä enemmän kertomuksen muodossa. Ajatukseni ovat taas kerran kavunneet askelen ylemmäksi (tai pudonneet).
Rakkautta esiintyy tietenkin monissa muodoissa. Perhettään, ystäviään ja "sitä oikeaa" rakastaa eri tavalla. Vai rakastaako? Enkä nyt tarkoita oman
äidin deittailemista. Olen aina ollut 100% varma, että rakkautta vannotaan vain yhdelle kumppanille kerrallaan. Niinhän saduissakin opetetaan. Voiko se olla niin yksinkertaista?
I remember when I saw you for the first time,
You were laughing,
Sparking like a new dime,
I came over,
"Hello, can you be mine?"
Rakastuminen muuttaa ihmistä. No, koko ajan sitä elellään muutoksessa, mutta toisinaan en tiedä onko se niin hyvä juttu. Rakkaushan on sokea, kuten sanotaan. Miksi palvoa vain yhtä ihmistä, kun voisi ripotella rakkautta ympärilleen vähitellen. Järkevät, oikeastaan kaikki, ajatukset pakoilevat rakastuneen päästä. Ehkä valta siirtyy tunteille ja sydämelle, kuka tietää.
Tällaista hämmennystä monet kutsuisivat nimillä "pettäminen" ja "uskottomuus". Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle, mutta ei rajoittua liikaa. Mielestäni rakkaudelle tärkeämpää on rehellisyys; kun jotain voi tuntea puhtain sydämin. Jokainen kokee rakkauden omalla tavallaan, ja antaa sille oman arvonsa. Joku omistautuu työlle, toinen perheelleen, hölmö unelmille.
You're impossible to resist
But I wouldn't bet your heart on it
It's like I'm finally awake
And you're just a beautiful mistake
Ehkä pahin asia tai tunne on rakkaus ilman tulevaisuutta. Jos rakkauden kohde kuuluu toiselle,sivusta seuraaminen satuttaa. Tai se, kun tietää, että kaikki voi loppua milloin vain. Tietää että loppuu. Kuitenkin rakastaa niin paljon ja saa jopa vastakaikua. Haluaisi vain paeta naimisiin kuten kurittomat, mutta tietää ettei se ole vaihtoehto. Voi ainoastaan nauttia hetkestä, jonka toivoisi kestävän ikuisesti.
Rakkaus on kaunis asia. En taaskaan onnistu tuomaan ajatuksiani julki kuten haluaisin. Onneksi voin copy pastailla ihania kuvia.Voisin joskus kirjoittaa part kakkosen aiheesta. Sen olen oppinut, ettei ketään voi neuvoa oikein siinä, kuinka pitäisi rakastaa. Tunteet ovat helposti vietävissä ja sydän päättämätön.
Voi joskus ihan natiaisena olin oikee iskelmä-fani, mut kyllä nää sanotukset koskettaa niin eri tavalla nykyään. Suosittelen kaikille populaarimusiikkiin kietoutuneille pieniä hetkiä ikivihreiden veisujen parissa.
Ihan sellane olo et oisin palannu jostai lomalta! Kaikenlaista pientä kivaa on sattunut ja tapahtunut. Torstaina käytiin säheltämässä tankotanssitunnilla ja huh, vieläkin joka paikka kipeenä. Oli kyl tosi kivaa, suosittelen kokeilemaan jos ei vielä ole ehtinyt. Se tangolla pyöriminen oli hauskaa mut yllättävän rankkaa! Perjantai oli super outo päivä. En kehtaa mennä yksityiskohtiin, mutta ilta oli pelastus. Käytiin leffassa kattomassa 21 tapaa pilata avioliitto, ja tykkäsin paljon. Tuli just sellanen suomalaisen realistinen fiilis! Ajatukset lähti taas rullailemaan ja voisin jotain pohdintaakin tuosta myöhemmin heittää. Sain myös kokeilla soittaa ihan oikeeta huilua...! Kaikki orkesterisysteemit on niin siistejä. Muutenkin oon viikonlopun vietelly ihanassa seurassa ja se jos mikä on paras tapa rentoutua.
