Kuinka paljon ja ketä kohtaan saan tuntea tuota jokaista koskettavaa viestien virtausta? Kummastelin tätä ilmiotä aiemminkin, ehkäpä enemmän kertomuksen muodossa. Ajatukseni ovat taas kerran kavunneet askelen ylemmäksi (tai pudonneet).
Rakkautta esiintyy tietenkin monissa muodoissa. Perhettään, ystäviään ja "sitä oikeaa" rakastaa eri tavalla. Vai rakastaako? Enkä nyt tarkoita oman
äidin deittailemista. Olen aina ollut 100% varma, että rakkautta vannotaan vain yhdelle kumppanille kerrallaan. Niinhän saduissakin opetetaan. Voiko se olla niin yksinkertaista?
I remember when I saw you for the first time,
You were laughing,
Sparking like a new dime,
I came over,
"Hello, can you be mine?"
You were laughing,
Sparking like a new dime,
I came over,
"Hello, can you be mine?"
You're impossible to resist
Ehkä pahin asia tai tunne on rakkaus ilman tulevaisuutta. Jos rakkauden kohde kuuluu toiselle,sivusta seuraaminen satuttaa. Tai se, kun tietää, että kaikki voi loppua milloin vain. Tietää että loppuu. Kuitenkin rakastaa niin paljon ja saa jopa vastakaikua. Haluaisi vain paeta naimisiin kuten kurittomat, mutta tietää ettei se ole vaihtoehto. Voi ainoastaan nauttia hetkestä, jonka toivoisi kestävän ikuisesti.
Rakkaus on kaunis asia. En taaskaan onnistu tuomaan ajatuksiani julki kuten haluaisin. Onneksi voin copy pastailla ihania kuvia.Voisin joskus kirjoittaa part kakkosen aiheesta. Sen olen oppinut, ettei ketään voi neuvoa oikein siinä, kuinka pitäisi rakastaa. Tunteet ovat helposti vietävissä ja sydän päättämätön.
xx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti