Moikka murut! :)
Miulle on tapahtunut vaikka mitä, mut ajattelin tehdä jotain tosi epätavallista ja näyttää erittäin nolon tarinan alun teille. Aloitin tän joskus vuosi takaperin ja unohdin sitten kokonaan jatkaa. Lukekoot ken kehtaa, kertoilen lisää kuulumisii piakkoin.
-WARNING kirjoitusvirheet, sopimaton kieli, muu asiattomuus & tietämättömyys ja häröily sekä yleinen sekavuus-Sä oot sellanen... Kiinnipidettävä"Missä sä taas olet? Peetu oikeest meil on tänää se esitelmä..." Kati pistää viestiä. Ei kiinnosta mennä kouluun kuuntelemaan niiden valitusta. Käytiin eilen Miskan kanssa katsomassa Wanhoja. Se oli niin kaunis. Ei Miska vaan Emilia. "Mikä vitun idea oli ottaa se tälle päivälle", kysyn punaselta Mallulta ja sytytän sen valkoisen hipiän. Välil tekis mieli polttaa se ykskin blondi... Vedän syvään henkeä. Imen sitä pitkään. Vähän kuin imen Miskan... Me tehtiin sitä taas eilen. Kun muut oli jatkoilla. Koetettiin kuokkia mut sit jouduttiin pihalle. Mentiin Miskalle ja saatettiin käydä sen vaarin kaapilla. Missä on aina vähän väkevämpiä. Eikä se ukko muka juo. Me ollaan nuoria ja meil on haluja.
Ei mulla ole mitään tunteita Miskaa kohtaan. Jätkä on mun paras kaveri... Ja aina frendit auttaa toisiaan. Laitan sytkärin taskuun. "J&J" lukee molemmissa. Mun xs kokosissa Jack&Jonesin farkuissa. Jos sen niin voi edes sanoa. Ja sytkärin pöllin Jannelta kun se kuoli. Janne ja Juulia oli yhdessä pitkään. Noin vuos sitten Juulia pyysi kutsumaan itteensä Katiksi. Jannen itsemurha muutti sen täysin. Ei me tajuttu miten paha sen masennus oli. Kati jaksoi pitää huolta siitä. Aina ilonen Kati. Sittemmin se ei enää hymyilly. Tai nauranut, paitsi humalassa. Mut ei se vetänyt perseitä joka päivä tai muutenkaan sekoillut. Se alkoi ottaa lisää kursseja... Ja jotain vapaaehtoishommia se teki. Niinku järjesti teemapäiviä. Mutta aina kun tuli koeviikot, se jätti vähintää kolmelle opelle tyhjän paperin. Uusintoihi se jätti menemättä. Sillä olis alkanut nyt lukuloma jossei se olis päättänyt että kirjottaa meidän kanssa samaa aikaan. Se käytti ittensä loppuun jo silloin.
Yskäisen. Toisenki kerran. Savu kutittelee kurkussa. Tunnen kun jotai nousee päähän. Asfalttimaisema keinahtelee. Kihelmöivä tunne saa mun suupielen kohoamaan. Kylmä viima puhaltaa flanellin läpi kainaloihin. Mua alkaa naurattaa. Ihan ku sydän tuottais taas verta. Vedän uudesta savukkeesta niin paljon myrkkyä keuhkoihin kun saan. Oksennan noiden kukkapenkkiin.
Miskan kerrostalon portaiden kylmyys tuntuu jo pistelevältä takapuolen alla. Perse jäätyy. En ole taaskaan tunkenut sitä paskaa suuhuni ainakaan päivään. Syömättömyys on mun tapa olla vähemmän tiellä. Tää on alkua mun maan päältä katoamiselleni.
Kun Miskan vaari oli aamulla huomannut et mä vietin yön niillä, se hakkas Miskan. Mun kylkeä vihlas. Siinä oli kai mustelma. Koetin estää, mutta se pappa on entine urheilija. Voittanut jotain mitaleita. Pelannut SM tason korista. Mä epäilisin et se oli vähintään jonku Venäjän mafian gorilla. Sit se häipyi kun oli saanut kaverista ilmat pihalle. Miskan nenä vuos verta kun mä autoin sen keittiöön aamiaiselle. Juotiin kahvit mustana ja se antoi luvan mun jäädä niille ku lähti kouluun. Mietin et miksei tanssit ollu perjantaina.
Porukkahan on ihan krapulassa... Toisaalta tänään voisi jatkaa juhlintaa.
Emilia asuu samassa talossa kuin Miska. Ma aina stalkkaan, josko se tulisi ulos tai jotain. Luultavasti Emilia on nytkin innoissaan pänttäämässä freesinä ja pirteenä kuin aurinko. Ei se hirveästi ryypiskele, vaan sivistyneesti niinku neiti. Välillä se on väittänyt, ettei se vain kärsi darrasta, mutta kyllä mä tiedän.
Miska nauroi hervottomasti kun näki sen oranssin mekon. Mut se idiootti on sekasin eikä ymmärrä mitään. Varsinkaan hyvän päälle. Mä vain tuijotin sen pehmeetä lantion kaarta täydellisessä suhteessa kapeeseen vyötäröön, kun se pyörähteli tanssilattialla. Emilialla on pienet rinnat mutta sitäkin herkumpi peppu. Välillä hameen alta pilkahtivat sirot nilkat.
Näpäytin filtterille vauhtia ja koetin tähdätä lätäkköön. Tunsin kuumotusta kasvoillani. Mekon avoin selkäosa paljasti maidonvaaleaa ihoa. Olisin tehnyt mitä vain saadakseni tuntea sen huulillani. Emilia on kuin enkeli. Sen kasvoja kehystää paksut ja ilmavan pehmeät hiukset. Pitkät ja vaaleat, mutta se ei ole mikään tusinablondi. Mun sydän pysähtyy aina kun se katsoo silmiin. Pidätän hengitystä kun kohtaan sen hymyn. Huulet raottuvat, sitä vienoa ääntä kuuntelisin ikuisuuden. "Peetu", se sanoo, merkiksi mun sydämelle takoa ittensä ulos tästä heikosta rinnasta.
Lähden takaisin sisälle. Mulla on Miskan asuntoon avain. Oikeastaan melkein asun siellä. Meille on vain kolmisen kilometriä, mutta pitäis kävellä eikä kukaan ole koskaan kotona. Harpon ylös portaita. Se saa mut aina hengästymään ja yskimään. Ja nauramaan. Pekka oli Emilian parina tansseissa. Kati suuttui mulle kun en pyytänyt Emiliaa. Mutta ei musta ole tanssimaan, mun kunto ei kestä minkäänlaista rasitusta. Pelkään että niillä olis jotai juttua. Pekka on täysi kusipää ja tyhmä pahviaivo. Sen valkoiseksi vedetty vetyperoksiditukka ja pepsodent hammasrivistö on kuin jollain kuu-ukolla.
//
tuskin jatkuu (onneksi)
