Ujous on helvetillinen taakka (ettäs tiiätte)

Heipähei. Höpöttelin teille aikasemmin kiltteydestä ja nyt olis toisen ominaisuuden jota en voi sietää itsessäni vuoro. Nimittäin ujous. Välillä on kausia jolloin pelkää kamalasti ihmisiä. Eilinen oli tästä oikein loistava esimerkki. Lähdettiin illalla partyilemaan yökerhoon, vaikka joku räkäinen kuppila ois ollu miellyttävämpi. Menin sitten lähinnä kaverin seuraksi ja alkuillasta ja matkalla olikin tosi hyvä fiilis. Jotenkin aina unohdan sen ahdistuksen, kun omasta tilasta ei ole tietoakaan. Mihinkään ei voi paetakaan. Tai tiiättekö sen tunteen, kun kaveri juttelee joillekin omille kavereilleen ja itse jää ulkopuolelle koska on niin hitsin epäsosiaalinen ettei uskalla sanoa mitään. Varsinkin jos joku tuttu tervehtii innoissaan kaveriasi mutta siuta ei edes huomaa (sorri tää sinä-passiivi). Tai kun muut päättää lähteä tanssimaan ja lupaa jäädä vahtimaan juomia. Ole siinä sitten ihmisten tuijoteltavana siististi cool etkä mikään yksinäinen ressukka. Meinasin jo lähteä kesken illan, mutta muutaman lisätuopillisen jälkeen maailma tuntui taas paremmalta paikalta.

Miksi teen näin itselleni? Kai pelkään unohtuvani kokonaan jos en ole riekkumassa jokaisessa illanvietossa. Ujouden varjoon on aika helppo unohtua. Lapset ei muistaneet nähneensä miuta kirkolla, eikä puolitutut ihmiset baarissa. Haluan kyllä olla ihmisten kanssa mutta se on niin pirun vaikeaa. Ja oon ollut tätäkin ujompi aiemmin! Ei vaan uskalla puhua kovaan ääneen tai kertoa omia mielipiteitään. Kun asiaa ajattelee, ei olisi edes paha juttu jos joku loukkaantuisi tai paheksuisi. Itse tilanteessa olen kuitenkin kuin heikoilla jäillä, mitään väärää ei voi tehdä tai sanoa. Siksi toisaalta vihaan ihmisiin tutustumista. Eikö voitaisi olla heti kuin kaveruksia, onko pakko edetä hitaasti ja kohteliaasti? Ujous katoaa sen tietyn rajan ylityttyä, kun voi olla varma ettei menetä sitä ihmistä. Mitähän mie taas selitän.

Pitää varmaan alkaa kerätä voimia huomista leiriä varten. Joka on täynnä uusia ihmisiä. Sigh. Lakkaan joskus vielä olemasta näin negatiivinen.