Liibalaaba-kafka-oksennus

Mitä yritän kertoa
Pienillä kuiskauksilla

Osaan jo liiankin
Taidokkaasti kiertää

Minusta on tullut
Valhe.


Hermoradat lienevät poikki
Akselilla aivot-lihakset

Lasin rikkovaa kirkunaa
Ylilangoitettu marionetti

Tervaa tihkuvat arvet
Verihyytymä.

Ymmärsin

Että tämä elämä ei tee miuta onnelliseks. On vapauttavaa keskittyä helpompiin tavoitteisiin.

Onnenonkijoille

Mie tässä väsyneenä pohdiskelin erästä ohjetta parempaan elämään. Että pitäisi siivota negatiiviset ihmiset elämästä tai joiden seurassa ei ole hyvä olla. Sitten peilasin tätä ohjeistusta omaan arvomaailmaani. Kyllä, se on tervettä itsesuojelua jos älähtää kun joku puolituttu haukkuu lyttyyn tai levittää valheellisia juoruja. Ihmiset voivat myös muuttua, jolloin kasvetaan erilleen esimerkiksi lapsuudenystävästä. Kuitenkin ennen tällaista äkillistä dumppaamista pitäisi punnita ihmissuhteen hyviä ja huonoja puolia. Esimerkiksi ystävä tai kumppani saattaa voida pahoin tai olla stressaantunut ja käyttäytyä siksi "negatiivisesti". Asioista ja tunteista saa myös puhua. Jonkin ärsyttävän tavan tai oman epämukavuuden tunteen voi tuoda esille. Ihmiset osaavat vähän mukautua myös toisten tarpeisiin. Miulla on periaate, että jos "päätän" olla ystävä tai kumppani jollekulle, en vain heitä heitä menemään kuin tavaraa. Ei kaikki ole aina niin mustavalkoista. Vaikka kuinka nykyään korostetaan itsenäisyyttä ja itseään varten elämistä, ei tarvitsisi ryhtyä itsekkääksi. Olisihan se helppoa olla vain hauskojen ja hyväntuulisten ihmisten kanssa. Vähän kuin ostaisi kotiin kasapäin koriste-esineitä mutta ei mitään käytännöllistä. (Vertasin juuri ihmissuhteita materiaan vaikka väitin ettei ne sitä ole. Heh.) No uskokoot ihmiset mitä lystäävät, toivotan heille onnea onnen ja terveiden ihmissuhteiden tavoitteluun, mie aion vastedeskin "nauttia" haasteista.

Kukkuu

Heh unohdin että laitoin uuen bannerin mikä oli vähän epäonnistunu mutta olkoon kunnes keksin jotain muuta! :D 

Miulla on menossa toinen viikko ilman alkoholia ja toinen päivä ilman tupakkaa. Syystä että miulla on uus lääke ja vaikka noita ei täysin kielletä yritän parhaani että se vaikuttaisi. Lääkäri totesi jotain sellaista kuin sosiaalisten tilanteiden ahdistuneisuushäiriö. No se riitti miulle, oli tosi helpottavaa ajatella että ei koko ajan jännittäisi tai miettisi tai ahdistaisi. Saatan olla enemmän omissa oloissani nyt. Miun hyvä ystävä on ollut usein yötä ku nukkuminen on vaikeaa. Oon edelleen kiinnostunut maailmanmenosta ja ihmisten kuulumisista, mutta suon itselleni lepoa. Päässä on niin paljon kaikkia omia juttuja etten kykene olemaan muiden tukena tai tilanteeseen keskittyneenä yhtä hyvin kuin ennen. Tää on kuitenkin vain ohimenevää. Mie löydän sen pirskahtelevan kujeilijan joka työntää nokkansa joka paikkaan vielä jostakin täältä epävarmuuden ja uupumuksen alta. 

Heippa ja ihanaa sateentuoksuista syksynalkua <3 

Tiiättehän ihan tavalliset tilanteet missä vaikka pitäisi jutella puolitutuille tai mitä nyt hyvänsä. En hirveästi ole pitänyt vääränä sitä tapaa miten toimin tilanteissa. Ajattelen, että hän joku ei kuitekaa oo kiinnostunu juttelemaan tai tutustumaan miuhun joten koetan vältellä sitä. Samalla kuitenkin yritän tehdä vaikutusta. Tajusin että mitä jos ihmiset ymmärtää sen väärin? Että miuta ei kiinnostaisi tai olisin liian ylpeä tms. Tai jos muutkin ajattelee tällä tavalla eikä olekaan ilkeitä ja inhottavia. Mutta kuinka lähteä muuttamaan tällaista perusoletusta? No olkoon ei kukaan tajua kuitenkaan. :(

Mitä jos
Emme välittäisi
Toisistamme
Sanat tulvivat
Tyhjyyttä

Kuka muka
Tuntee oikeasti
Toisen
Huudamme apua
Ymmärrystä
Päällekäin

Mistä muistaisitkaan
Syntymäpäiväni
Kuinka tapasimme
Mikä on
Koirani nimi

Tässä maailmassa
Tuntuu olevan
Nykyään
Niin paljon
Tärkeämpiä
Asioita

Pää hajoo

Hohhoijaa.... ulkopuolelta on varmaan vaikea uskoa, mutta kohta mie taas alan rähistä jolleki. :D Toivon vaa etten vahingossa väärälle ihmiselle. Tää on niin nähty juttu. Miusta tuntuu et yritän turhaan tehä jotain kivaa tms ku en vaan osaa. Pitäis kai rentoutua tai jotain. Naurattaakin vähän, kun oon "paljastanu" nii paljo mut muiden ihmisten mittapuulla en oo kertonu viel mitään. Täs alkaa tulla paniikki. Miehä se on joka yrittää koko ajan ja liikaa mut. Onpahan kovempi pettymys sitten. En kykene elämään näin tasaisesti, alkaa pelottaa. Miksen saa hajottaa paikkoja, ottaa turpaani ja huutaa? Olen niin vastenmielinen. Jos joku muu kertois miten paljon kamppailee itsensä kanssa pitäisin sitä varmaan huvittavana.

http://www.downwardspiralintothevortex.com/2012/05/quiet-borderline-borderline-waif.html?m=1

Ehkä toivon tälle olevan jokin syy? (hyvä suomi)

Mitä sinä tahdot minusta?
Minä huudan ja peitän korvani etten kuulisi vastausta