Kukkuu

Heh unohdin että laitoin uuen bannerin mikä oli vähän epäonnistunu mutta olkoon kunnes keksin jotain muuta! :D 

Miulla on menossa toinen viikko ilman alkoholia ja toinen päivä ilman tupakkaa. Syystä että miulla on uus lääke ja vaikka noita ei täysin kielletä yritän parhaani että se vaikuttaisi. Lääkäri totesi jotain sellaista kuin sosiaalisten tilanteiden ahdistuneisuushäiriö. No se riitti miulle, oli tosi helpottavaa ajatella että ei koko ajan jännittäisi tai miettisi tai ahdistaisi. Saatan olla enemmän omissa oloissani nyt. Miun hyvä ystävä on ollut usein yötä ku nukkuminen on vaikeaa. Oon edelleen kiinnostunut maailmanmenosta ja ihmisten kuulumisista, mutta suon itselleni lepoa. Päässä on niin paljon kaikkia omia juttuja etten kykene olemaan muiden tukena tai tilanteeseen keskittyneenä yhtä hyvin kuin ennen. Tää on kuitenkin vain ohimenevää. Mie löydän sen pirskahtelevan kujeilijan joka työntää nokkansa joka paikkaan vielä jostakin täältä epävarmuuden ja uupumuksen alta. 

Heippa ja ihanaa sateentuoksuista syksynalkua <3 

Tiiättehän ihan tavalliset tilanteet missä vaikka pitäisi jutella puolitutuille tai mitä nyt hyvänsä. En hirveästi ole pitänyt vääränä sitä tapaa miten toimin tilanteissa. Ajattelen, että hän joku ei kuitekaa oo kiinnostunu juttelemaan tai tutustumaan miuhun joten koetan vältellä sitä. Samalla kuitenkin yritän tehdä vaikutusta. Tajusin että mitä jos ihmiset ymmärtää sen väärin? Että miuta ei kiinnostaisi tai olisin liian ylpeä tms. Tai jos muutkin ajattelee tällä tavalla eikä olekaan ilkeitä ja inhottavia. Mutta kuinka lähteä muuttamaan tällaista perusoletusta? No olkoon ei kukaan tajua kuitenkaan. :(

Mitä jos
Emme välittäisi
Toisistamme
Sanat tulvivat
Tyhjyyttä

Kuka muka
Tuntee oikeasti
Toisen
Huudamme apua
Ymmärrystä
Päällekäin

Mistä muistaisitkaan
Syntymäpäiväni
Kuinka tapasimme
Mikä on
Koirani nimi

Tässä maailmassa
Tuntuu olevan
Nykyään
Niin paljon
Tärkeämpiä
Asioita

Pää hajoo

Hohhoijaa.... ulkopuolelta on varmaan vaikea uskoa, mutta kohta mie taas alan rähistä jolleki. :D Toivon vaa etten vahingossa väärälle ihmiselle. Tää on niin nähty juttu. Miusta tuntuu et yritän turhaan tehä jotain kivaa tms ku en vaan osaa. Pitäis kai rentoutua tai jotain. Naurattaakin vähän, kun oon "paljastanu" nii paljo mut muiden ihmisten mittapuulla en oo kertonu viel mitään. Täs alkaa tulla paniikki. Miehä se on joka yrittää koko ajan ja liikaa mut. Onpahan kovempi pettymys sitten. En kykene elämään näin tasaisesti, alkaa pelottaa. Miksen saa hajottaa paikkoja, ottaa turpaani ja huutaa? Olen niin vastenmielinen. Jos joku muu kertois miten paljon kamppailee itsensä kanssa pitäisin sitä varmaan huvittavana.

http://www.downwardspiralintothevortex.com/2012/05/quiet-borderline-borderline-waif.html?m=1

Ehkä toivon tälle olevan jokin syy? (hyvä suomi)

Mitä sinä tahdot minusta?
Minä huudan ja peitän korvani etten kuulisi vastausta

... Vain ulkoisia elonmerkkejä

Päästin itseni taas luisumaan siihen tilaan jossa ei kulje ajatus. Pääni on hattaraa. Elän liian syvällä ajatuksissani ja tarttumapinta reaalimaailmasta on ... sitä ei ole. Kun minulle puhutaan aivoni eivät muodosta ajatusketjua. Mieltäni ei valtaa mielipiteet, muistot, ymmärrettävät sanat. Prosessoin kevyttä keskustelua kuten: taas sataa, hyvää kahvia, kissa. Ei minkäänlaista kipinää tai kiinnostusta ihmisiin. Huhuu, missä olen? Tässä mutta jossain muualla. Nauru, hälinä ja liike suodattuvat aistieni läpi kuin kalmeassa vedessä kelluen. Minkäänlainen tunnereaktio ei herää. Tuijotan kaiken lävitse tavoittamatta mitään. Olisinko edes olemassa, ellen rekisteriin kirjattuna? Palo sisälläni on vaiennut. Toistelen syväänpiirrettyä kaavaa. "Hei" "hyvä" "aijaa" "mm". Kuinka kauan jälleen vaeltelen aaveena?

Mikä naisissa (tytöissä) viehättää

Huom: Kaikki naiset ovat samanlaisia. Ja täydellisiä. Miehissä ei ole mitään näistä ominaisuuksista. Jotkin asiat ovat täysin sukupuolisidonnaisia. Olen kiinnostunut vain seksistä ja naisvartalosta. Miehissä ei myöskään voi olla mitään hyvää. Todellisuus ja karu arki ovat täysin läsnä tässä jutussa.


-Eka asia mikä varmaan tulee mieleen, on se söpöys!!! Kypsemmät naiset tietenkin on vain upeita.
-Pehmeys. Iho on kuin samettia ja kosketukseen sulaa!
-Tuoksu. Tytöt tuoksuu aina hyvältä. AINA >:(
-Hentous. Tähän liittyy sekin, miten tytöt aina leijailee joka paikkaan kun pojat vaan rymisee ja kolisee.
-Herkkyys
-HALAUKSET! <3 tissit
-Äidillisyys
-Tulinen temperamentti mut myös rauhallisuus (wat)
-Naisen kanssa kykenee nukkumaan vierekkäin. Hän ei vie yli puolta sängystä eikä oo niin painava että alle rusentuu eikä pysty siirtämään!! :'(
-Heleä ja korkea ääni
-Omistaa muitakin kuin sotapelejä ja räiskintäleffoja
-Yllätys, kuinka kaunis tyttö on ilmankin meikkiä :O
-Niiden kanssa voi puhua kaikesta vaikka seuraukset voi olla kohtalokkaita
-Voi juoda erikoisia drinkkejä ilman että se on homoa
-Voi juoda kaljaa ilman että se on lesboa?
-Pehmoiset hiukset, joita voi pyöritellä ja letitellä
-Naiset on yleensä varautuneita kaikkeen! Ja voi lainata niitä ihanimpia vaatteita
-Nainen ymmärtää, jos tahdon vain syödä suklaata ja juoda viiniä


Huh, ei siinä ollut vielä mitään! :D Tulee niin monia asioita mieleen, että ehkä täydennän myöhemmin. Rakastan naisia. Ottakaa netistä varastettuja kuvia:

xx

Eräs lukuisista vaivoistani

Yötä kaikille, tulipa taas mieleen juttu josta voisin jakaa ajatukseni! Tää on vaikuttanut miun itsetuntoon aikalailla ja tuonut jopa painajaisia joskus. Sanooko teille alopecia mitään? Suomeksi siis pälvikalju ja ai että kun tuo sana tuntuu inhottavalta. Joku ehkä ajattelisi, että onpa nolo juttu, miksi edes puhua siitä. Koska en tiedä mistä se tuli ja miksi, päätti vain pilata elämääni vähän lisää vuosia takaperin. Aluksihan miulla oli se tosi raju. Hiuksia lähti paljon ja päälaki oli täynnä kaljuja läikkiä. Ja ne oli isoja. Muistan miten miuta itketti ja raivostutti. Yritin peittää sen parhaani mukaan oudolla jakauksella, pinneillä, pannoilla, ponnarilla. Joskus pystyi pitämään vain tiettyä kampausta jutun salaamiseksi. Kukaan ei saanut koskettaa miun päätä tai hiuksia tai säikähdin ja ärähdin samantien jotain. Mikä teki miusta ehkä vähän enemmän kummallisen.
Mut olin mie silti onnekas. Miulta ois voinu tippua kaikki hiukset ja jopa ripset. Tai lääke ei ois auttanut hiuksia kasvamaan takaisin. Nykyään se tuntuu jo aika normaalilta ja suurin osa kavereista tietää, että miulla on päässä hiuksettomia kohtia. Tuntui tosi vastenmieliseltä koskea niitä alkuaikoina, mutta onneksi ihmiset ei ole kauhistelleet asiaa. Hassua miten moneen vuoteen miulla ei ole ollut täysin hiuksellista päätä! Kohdat vain aina vaihtuu. Heh. Annan ihmisten koskea miun hiuksia jo vapaasti. Vaikka läikät näkyisikin sen takia. Olen tietoinen niiden sijainnista ja pyrin yhä pitämään ne piilossa, vaikken asialle mahda mitään, ei ne kauniilta näytä. Ehkä tää sairaus on yksi syy sille, miksei hiusten leikkuu tuntunut pahalta. Ne miun pitkät ja paksut kutrit oli tavallaan turmeltuneet jo. Välillä miuta surettaa tää juttu. Miksei miulla voi olla normaalit hiukset ja pää? Vannon, että jos jokin päivä huomaan, ettei miun päässä ole yhtään kaljua, että on edes pikkuinen sänki tai jotain niin itken onnesta!!! Oikeasti.