Vuoden eka

Moikka murut! :)
Miulle on tapahtunut vaikka mitä, mut ajattelin tehdä jotain tosi epätavallista ja näyttää erittäin nolon tarinan alun teille. Aloitin tän joskus vuosi takaperin ja unohdin sitten kokonaan jatkaa. Lukekoot ken kehtaa, kertoilen lisää kuulumisii piakkoin.


-WARNING kirjoitusvirheet, sopimaton kieli, muu asiattomuus & tietämättömyys ja häröily sekä yleinen sekavuus-



Sä oot sellanen... Kiinnipidettävä


"Missä sä taas olet? Peetu oikeest meil on tänää se esitelmä..." Kati pistää  viestiä. Ei kiinnosta mennä kouluun kuuntelemaan niiden valitusta. Käytiin eilen Miskan kanssa katsomassa Wanhoja. Se oli niin kaunis. Ei Miska vaan Emilia. "Mikä vitun idea oli ottaa se tälle päivälle", kysyn punaselta Mallulta ja sytytän sen valkoisen hipiän. Välil tekis mieli polttaa se ykskin blondi... Vedän syvään henkeä. Imen sitä pitkään. Vähän kuin imen Miskan... Me tehtiin sitä taas eilen. Kun muut oli jatkoilla. Koetettiin kuokkia mut sit jouduttiin pihalle. Mentiin Miskalle ja saatettiin käydä sen vaarin kaapilla. Missä on aina vähän väkevämpiä. Eikä se ukko muka juo. Me ollaan nuoria ja meil on haluja.

Ei mulla ole mitään tunteita Miskaa kohtaan. Jätkä on mun paras kaveri... Ja aina frendit auttaa toisiaan. Laitan sytkärin taskuun. "J&J" lukee molemmissa. Mun xs kokosissa Jack&Jonesin farkuissa. Jos sen niin voi edes sanoa. Ja sytkärin pöllin Jannelta kun se kuoli. Janne ja Juulia oli yhdessä pitkään. Noin vuos sitten Juulia pyysi kutsumaan itteensä Katiksi. Jannen itsemurha muutti sen täysin. Ei me tajuttu miten paha sen masennus oli. Kati jaksoi pitää huolta siitä. Aina ilonen Kati. Sittemmin se ei enää hymyilly. Tai nauranut, paitsi humalassa. Mut ei se vetänyt perseitä joka päivä tai muutenkaan sekoillut. Se alkoi ottaa lisää kursseja... Ja jotain vapaaehtoishommia se teki. Niinku järjesti teemapäiviä. Mutta aina kun tuli koeviikot, se jätti vähintää kolmelle opelle tyhjän paperin. Uusintoihi se jätti menemättä. Sillä olis alkanut nyt lukuloma jossei se olis päättänyt että kirjottaa meidän kanssa samaa aikaan. Se käytti ittensä loppuun jo silloin.
Yskäisen. Toisenki kerran. Savu kutittelee kurkussa. Tunnen kun jotai nousee päähän. Asfalttimaisema keinahtelee. Kihelmöivä tunne saa mun suupielen kohoamaan. Kylmä viima puhaltaa flanellin läpi kainaloihin. Mua alkaa naurattaa. Ihan ku sydän tuottais taas verta. Vedän uudesta savukkeesta niin paljon myrkkyä keuhkoihin kun saan. Oksennan noiden kukkapenkkiin.

Miskan kerrostalon portaiden kylmyys tuntuu jo pistelevältä takapuolen alla. Perse jäätyy. En ole taaskaan tunkenut sitä paskaa suuhuni ainakaan päivään. Syömättömyys on mun tapa olla vähemmän tiellä. Tää on alkua mun maan päältä katoamiselleni.
Kun Miskan vaari oli aamulla huomannut et mä vietin yön niillä, se hakkas Miskan. Mun kylkeä vihlas. Siinä oli kai mustelma. Koetin estää, mutta se pappa on entine urheilija. Voittanut jotain mitaleita. Pelannut SM tason korista. Mä epäilisin et se oli vähintään jonku Venäjän mafian gorilla. Sit se häipyi kun oli saanut kaverista ilmat pihalle. Miskan nenä vuos verta kun mä autoin sen keittiöön aamiaiselle. Juotiin kahvit mustana ja se antoi luvan mun jäädä niille ku lähti kouluun. Mietin et miksei tanssit ollu perjantaina.
Porukkahan on ihan krapulassa... Toisaalta tänään voisi jatkaa juhlintaa.
Emilia asuu samassa talossa kuin Miska. Ma aina stalkkaan, josko se tulisi ulos tai jotain. Luultavasti Emilia on nytkin innoissaan pänttäämässä freesinä ja pirteenä kuin aurinko. Ei se hirveästi ryypiskele, vaan sivistyneesti niinku neiti. Välillä se on väittänyt, ettei se vain kärsi darrasta, mutta kyllä mä tiedän.

Miska nauroi hervottomasti kun näki sen oranssin mekon. Mut se idiootti on sekasin eikä ymmärrä mitään. Varsinkaan hyvän päälle. Mä vain tuijotin sen pehmeetä lantion kaarta täydellisessä suhteessa kapeeseen vyötäröön, kun se pyörähteli tanssilattialla. Emilialla on pienet rinnat mutta sitäkin herkumpi peppu. Välillä hameen alta pilkahtivat sirot nilkat.
Näpäytin filtterille vauhtia ja koetin tähdätä lätäkköön. Tunsin kuumotusta kasvoillani. Mekon avoin selkäosa paljasti maidonvaaleaa ihoa. Olisin tehnyt mitä vain saadakseni tuntea sen huulillani. Emilia on kuin enkeli. Sen kasvoja kehystää paksut ja ilmavan pehmeät hiukset. Pitkät ja vaaleat, mutta se ei ole mikään tusinablondi. Mun sydän pysähtyy aina kun se katsoo silmiin. Pidätän hengitystä kun kohtaan sen hymyn. Huulet raottuvat, sitä vienoa ääntä kuuntelisin ikuisuuden. "Peetu", se sanoo, merkiksi mun sydämelle takoa ittensä ulos tästä heikosta rinnasta.

Lähden takaisin sisälle. Mulla on Miskan asuntoon avain. Oikeastaan melkein asun siellä. Meille on vain kolmisen kilometriä, mutta pitäis kävellä eikä kukaan ole koskaan kotona. Harpon ylös portaita. Se saa mut aina hengästymään ja yskimään. Ja nauramaan. Pekka oli Emilian parina tansseissa. Kati suuttui mulle kun en pyytänyt Emiliaa. Mutta ei musta ole tanssimaan, mun kunto ei kestä minkäänlaista rasitusta. Pelkään että niillä olis jotai juttua. Pekka on täysi kusipää ja tyhmä pahviaivo. Sen valkoiseksi vedetty vetyperoksiditukka ja pepsodent hammasrivistö on kuin jollain kuu-ukolla.


//tuskin jatkuu (onneksi)

Vielä kerran miettii mielessään, ei oo mitään menetettävää

Heey! :)

Illat pimenee ja väki vyöryy jouluostoksille stressi niskassa keikkuen. Tekis mieli tehdä jotain jouluista itsekin, mutta fiilis on kadonnut kuin linssipöperöt pakastimesta! Miulla ei ole oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista eikä kukaan tahdo lukea enempää moista kaunokirjallisuutta.

Kiss me maybe ;)

Jalat kehrää <3

Hahah, ei miulla taida oikein kuviakaan olla jaettavaksi! Kuunnelkaa kuitenkin tää seuraava biisi, pisti miut miettimään kenen mukaan oonkaan elämääni elänyt.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Pitäähän miunkin toivottaa vaikken aio siitä kirjoitellakaan. Marraskuussa ootin kauheesti joulukuuta, mut nyt kun se on jo pitkällä en oo kerenny tajuta koko asiaa :D Miun Pikku Myy kalenterikaan ei oo edes seinällä! Kaikki lahjat on hankkimatta ja mitään muutakaan ole tehny.
Eilen kateltiin Liikkuva Linna ja se oli tosi ihana <3! Miksen oo aiemmin kattonu sitä? Vanhojen harkoissa tanssahdellaan jo täysillä ja kampaaja pitäis varata mut eiii.. Kuulin myös kivoja uutisia että pääsen taas ensi kesänä isoseksi riparille! Jee :)

❤

Kaisa, mie ja kuvistuntien oikee merkitys :D Ps: haluun skannerin toimii!

Oudot karkit yritti myrkyttää miut yks päivä XD

Kuvaa täkäläisii miehii ;)

Such an eye candy<3 Toisaalt tää alkaa itkettää :(


Eipä miul sen erikoisempaa, palaillaan taas! ❤

You're lucky to my charm ☘

Heips! :)
Pahoittelut suht laaduttomista kuvista ja tekstistä näin etukäteen.
Mie oon koettanu toipua kavereiden eilisistä synttäreistä, vähän huonolla menestyksellä... :D Siellä oli tarjolla maailman parhaita pikkupizzoja, ne oli tehty joulutorttutaikinasta (?!) täytteenä fetaa ja tomaattia <3 Nam! Koeviikko on puolivälissä ja lukuinto taas jossain missä sen ei pitäis olla. Eli poissa. MNF oli ihan kiva, vietettii rento viikonloppu. Audile ja Good Weather Forecast veti tosi hyvin! Bailattii kunnolla pitkäst aikaa ;) Onnistuin jotenkin hankkimaan jälkimmäisten bändipaidan..

Onneks oltii tänä vuonna normaaleina liikentees :)

Pikku nälkä yllätti nii tehtii viikon keno

Joo ei miul nyt muuta, adios myöhemmin sit fiksumpien asioiden äärelle!

Kotimatkamietiskelyä

Muistelen yhä kuinka noin puolitoista vuotta sitten eräänä kesäpäivänä ihan vahingossa ihastuin. En ole tuntenut mitään yhtä pyyteetöntä ja viatonta sen jälkeen.

Sekaannuin myöhemmin aivan väärään ihmiseen. Olemassaoleva rakkauteni alkoi palaa loppuun samalla kun sytytin ensimmäisen savukkeeni. Joku pitäisi minusta. Minusta, ihmisestä joka varoi jokaista henkäystään kuin peura ajovaloissa. Joka nöyrtyi muiden edessä hyvittääkseen olemassaolonsa. Tällainen epäonnistunut taakka sai tilaisuuden antaa kaikkensa yhtä ihmistä varten. Ensihuuman jälkeen olin koukussa. Rakkaus muuttui suoritukseksi.  Olinko todella niin sokea? Kuinka se olinkin aina minä joka sai aikaan kaikki virheet. Hän oli täydellinen. Niin helppoa oli huijata hyväuskoista. Se tunne, kun näytät haavoittuvimmat puolet itsestäsi ja toinen vain leikkii, kunnes "en voikaa leikkii sun kaa ku et ollu sellanen mitä kuvittelin".
Meidän perheessä aikuiset ei rakastaneet toisiaan. Pikkutytölle parisuhteen malli oli viina, lääkkeet ja kyyneleet. Silti se jaksoi aina uskoa. Joskus se löytäisi oman prinssin ja eläisi onnellisena.
Sisimmässäni tiesin, etten ansaitsisi olla rakkauden kohteena. Joka päivä pyristelin eteenpäin siivet maahan tallottuina. En ymmärtänyt kuinka väärä tapa se oli rakastaa. Jälleen olin alistunut miellyttämään. En ollut enää rakastaja, pikemminkin palvelija. Syyttää sitten toista, kun on itse sallinut kaiken sen kohtelun.

Nykyään olen kuitenkin saanut toivoni takaisin rakkauden suhteen. En enää koskaan unohda ystäviäni, jotka kantoivat ja nostivat minut pohjalta. Monesti vuosien varrella. Olen kiitollinen ihmiselle, joka pelasti kykyni rakastaa. Olin vannonut, etten koskaan rakastuisi. Olin niin katkera. Ehkä olen vieläkin. Minun on vaikea hyväksyä, etten voi luottaa ihmisiin kevein sydämin kuin vasta ajan kanssa. Löysin kuitenkin jotain mistä olin unelmoinut. Ihmisen, jonka rakkaus ei muuttuisi vihaksi. Tiedän olevani sen arvoinen.

Grin

Moikkaa❤

Miullapa on tän viikon opiskelut paketissa ja huomen suuntana Turku! ;) On taas se aika vuodesta kun vajavainen isospoppoo lähtee popittamaan Juha Tapiota Maata Näkyvissä -festareille. Ainoana harmina, ettei LZ7 kuulemma olis siellä tällä kertaa... Miulla ei ole oikein inspiraatiota panostaa edes pakkaamiseen, niin en siellä varmaan paljoo kuvaile. Tärkeintä on kuitenkin pitää hauskaa vaikka näyttäis ojanpohjan pulsulta!

Random kuva viime vuoden festareilta :D

Ja sit muita jutskia:

Shine bright like a diamond right ;)

Mixed hair! 

Omnomnom pinaattisalaattia

Pinaattia leivällä 

Hahaah en pari viikkoa takaperin kerenny ottaa hyvää kuvaa halloween pippaloiden "asusta", mut pää sentää löytyy! 

Hauskoja viikonloppuja❤;)

"Vesi peittää minut. Se on ihan mustaa. Se peittää minut enkä minä saa henkeä
ja Carol alkaa itkeä enemmän, koska se tietää, että minä hukun kohta.
Ja minä olen yltäpäältä vedessä ja minä yritän pyristellä pois, mutta minä en pysty.
Minä hukun. Minä en pääse pois. Minä en pysty auttamaan ketään.
Minä en pysty auttamaan Carolia. Minä en pysty auttamaan itseäni."

      - - 

"Se järvi odottaa siellä jossain, ja jos minä näen sen, niin minä hukun siihen." 

Charity siirtyi selästäni kiinni kylkeeni. Hän ojensi kätensä ja kosketti Keviniä.
 "Älä sure, Kevin", hän sanoi.

"Minullakin on semmoinen järvi minun sisällä. Semmoinen on varmaan kaikilla."


(Murphy's Boy, Torey Hayden)