Excited

Dysthymia

Miksi minun pitäisi uskoa likaisia valheitasi, jotka hymysi taa piilotat? Haluat vain suojella minua, sanot, suojella meitä. Emme ole enää tiimi, emme koskaan olleet muuta kuin pillipiipari ja hänen surkea hiirensä. En juokse syliisi peläten maailmaa, sitä kuvaa jonka rakensit niin suurin ja vanhurskain elein että minua oksettaa.

Sinä et tarvitse muita rakas. Jää luokseni. Pidän sinut turvassa ilkeiltä ystäviltäsi. 

Mutta mutta, tuo mekko tekee hallaa muodoillesi, parasta lähteä vain kotiin. Ostin sinulle suklaata kulta. 

Miksi tulit takaisin? Sinä yksin et ole mitään, ilman kohdetta ivalliselle mulkoilullesi, ilman nöyryytettävää ihmisriepua olet vain mauton ja väritön muisto! En pelkää murskata jalkaasi oven välissä. Tunnen enää silmitöntä inhoa. Sinä väitit, että ansaitsin ne kaikki veitseniskut ja lyönnit. Makasin lattialla anellen armoa, nikotellen elimistöni kuivuttua kyynelistä.

En päästä sinua. Rakastan sinua niin paljon. Sinä tarvitset minua, et voi jättää minua. 

Kiitos näistä vuosista. Kirjoitan sinulle.

Salli minun

Mitä ahnaammin voittoa tavoittelen, sitä varmemmin minun on valmistauduttava häviöön.
Lupaan vastedes pitää lupaukseni. Rehellisyys on sitä paitsi hyvin suhteellinen käsite. Ollako rehellinen itselle vai jollekulle toiselle? Jos siis otan vain ihan vähän...

Minun polttamallani maalla, vaivalla tallotulla tuhkalla kasvaa keto-orvokkeja. Värähdän hermoratojen läpi ryöpsähtävän dopamiinin vaikutuksesta. Sinä näet sen minkä minäkin. Jos et ota minua vastaan, putoan välitilaan. Ratakset loksahtavat paikoiltaan. Häipykää maailmastani, viekää kukkanne minne ne kuuluvatkin, revittyinä kimppuina vainajille! Lähden, jotta unohtaisit, en palatakseni palamaan liekkeihisi.

Minä
Olen
Ääreisverenkiertoni tyrehdyttänyt.

Something's missing

Rakastan pitkiä bussimatkoja. Ihmisiä, jotka hyvällä tuurilla istuvat jokainen ikkunapaikalla. Kuuntelen tasaista hurinaa ja kolahduksia. Vihdoin voin laittaa kuulokkeista soimaan ikivihreän Egotripin Matkustajan. Uppoudun ajatuksiini. Tässä olen, enkä muuta voi. Voisin rikkoa lasin oheisella vasaralla ja siitä tulisi hätätilanne. Luotan elämäni ja suuntani yhden ihmisen käsiin. Entä jos kuljettaja päättää kääntää ratista, kun navigaattori käskee kääntymään oikealle, kun ukko on itse naukkaillut votupullosta ja unohtanut reitin? Nyt näkyy puita ja sumua. Kuvittelen pääseväni kauas kaikesta. Että perillä odottaa vain tuntematon. Mitä silloin tekisin? Etsisin varmaan vessan, linja-auton vessaa en käytä. Nyt tajusin sanan linja-auto. Sehän kulkee aina tiettyä linjaa. Hah!

tarvitsen vain lasin halpaa viiniä ja musiikkia

tunteakseni tuoksusi

syksyn lehdet

kirjan sivut

ja villapaita

hyppysellisellä inkivääriä

Likat Tampereella

Tervehdys!

Viime viikonloppuna Sara tuli meille kylään. Lähettiin lauantaina ajelemaan Tampereelle PMMP:n soidessa ja punapäänaiseni sateenkaarisukkia neuloen. En ollut vielä koskaan eläessäni eksynyt kyseiseen kaupunkiin! Yllätyin, miten iso keskusta siellä on.

Kissakahvila Purnauskis, Viiru-kissa, Saran kisucappuccino ja miun vihreäteejuoma maidolla ja agavesiirapilla, joka olikin aikamoinen makuelämys... 

Keltainen talo oli niin taiteellinen, että halusin siitä kuvan. Anteeksi, jos se oli jonkun koti. Ruohonjuuresta ostin noita pesupähkinöitä ja ne toimivatkin aika hyvin, sekä kookosöljyä Saran painostuksesta (ei oikeesti) naamarasvaksi. Käytiin heti kahvilasta päästyämme syömässä kasvisravintola Gopalissa, emme niinkään nälkäämme vaan päästäksemme sateelta suojaan (köh köh). Tykkäsin heidän systeemistään, kun ruoka maksoi sen painon mukaan eli sai syödä sen verran kuin tarvitsi. Ja oli muuten tosi hyvää! Mitähän se outo jauhe oli, jota kuului laittaa teehen?

Reissu oli oikein kiva, vaikka rahaa taas yllättäen paloi. Kiitos muruselleni matkaseurasta. Tämän viikonlopun mie olenkin yksin kotona! Saas nähdä mitä oikein keksin.