Salli minun

Mitä ahnaammin voittoa tavoittelen, sitä varmemmin minun on valmistauduttava häviöön.
Lupaan vastedes pitää lupaukseni. Rehellisyys on sitä paitsi hyvin suhteellinen käsite. Ollako rehellinen itselle vai jollekulle toiselle? Jos siis otan vain ihan vähän...

Minun polttamallani maalla, vaivalla tallotulla tuhkalla kasvaa keto-orvokkeja. Värähdän hermoratojen läpi ryöpsähtävän dopamiinin vaikutuksesta. Sinä näet sen minkä minäkin. Jos et ota minua vastaan, putoan välitilaan. Ratakset loksahtavat paikoiltaan. Häipykää maailmastani, viekää kukkanne minne ne kuuluvatkin, revittyinä kimppuina vainajille! Lähden, jotta unohtaisit, en palatakseni palamaan liekkeihisi.

Minä
Olen
Ääreisverenkiertoni tyrehdyttänyt.

Something's missing

Rakastan pitkiä bussimatkoja. Ihmisiä, jotka hyvällä tuurilla istuvat jokainen ikkunapaikalla. Kuuntelen tasaista hurinaa ja kolahduksia. Vihdoin voin laittaa kuulokkeista soimaan ikivihreän Egotripin Matkustajan. Uppoudun ajatuksiini. Tässä olen, enkä muuta voi. Voisin rikkoa lasin oheisella vasaralla ja siitä tulisi hätätilanne. Luotan elämäni ja suuntani yhden ihmisen käsiin. Entä jos kuljettaja päättää kääntää ratista, kun navigaattori käskee kääntymään oikealle, kun ukko on itse naukkaillut votupullosta ja unohtanut reitin? Nyt näkyy puita ja sumua. Kuvittelen pääseväni kauas kaikesta. Että perillä odottaa vain tuntematon. Mitä silloin tekisin? Etsisin varmaan vessan, linja-auton vessaa en käytä. Nyt tajusin sanan linja-auto. Sehän kulkee aina tiettyä linjaa. Hah!

tarvitsen vain lasin halpaa viiniä ja musiikkia

tunteakseni tuoksusi

syksyn lehdet

kirjan sivut

ja villapaita

hyppysellisellä inkivääriä

Likat Tampereella

Tervehdys!

Viime viikonloppuna Sara tuli meille kylään. Lähettiin lauantaina ajelemaan Tampereelle PMMP:n soidessa ja punapäänaiseni sateenkaarisukkia neuloen. En ollut vielä koskaan eläessäni eksynyt kyseiseen kaupunkiin! Yllätyin, miten iso keskusta siellä on.

Kissakahvila Purnauskis, Viiru-kissa, Saran kisucappuccino ja miun vihreäteejuoma maidolla ja agavesiirapilla, joka olikin aikamoinen makuelämys... 

Keltainen talo oli niin taiteellinen, että halusin siitä kuvan. Anteeksi, jos se oli jonkun koti. Ruohonjuuresta ostin noita pesupähkinöitä ja ne toimivatkin aika hyvin, sekä kookosöljyä Saran painostuksesta (ei oikeesti) naamarasvaksi. Käytiin heti kahvilasta päästyämme syömässä kasvisravintola Gopalissa, emme niinkään nälkäämme vaan päästäksemme sateelta suojaan (köh köh). Tykkäsin heidän systeemistään, kun ruoka maksoi sen painon mukaan eli sai syödä sen verran kuin tarvitsi. Ja oli muuten tosi hyvää! Mitähän se outo jauhe oli, jota kuului laittaa teehen?

Reissu oli oikein kiva, vaikka rahaa taas yllättäen paloi. Kiitos muruselleni matkaseurasta. Tämän viikonlopun mie olenkin yksin kotona! Saas nähdä mitä oikein keksin.

Käännä pää taakse.
Katse ylös tähtiin.
Irrota jalat.
Irrota kädet -jos uskallat.
Sulje nyt silmäsi.
Tunne voimistuva viima.
Kai muistit tarkistaa,
ettei edessä ole esteitä?

"Mä alan tanssia hieman
Kun on lämmin olla
Tunnen maankuoren liikkuvan
Mun jalkojen alla
Ja niin mä tiedän olevan jotain,

joka saa meidät-"

Erään perjantain ajatuksia

Ensimmäinen jakso lähihoitajakoulua alkaa olla pian takana, ja tuntuu että olen oppinutkin jotain kasvatuksesta. Monet tunnit aiheuttivat vauvakuumetta! En malta odottaa työssäoppimista ja uusiin lapsiin tutustumista. He ovat valona miulle synkän syksyn tehdessä tuloaan.

Olen kotiutunut Jyväskylään tosi hyvin. En tunne vielä kaupunkia juurikaan, mutta koetan etsiä aina uusia paikkoja täältä. Tänään oli tosi kaunista, kun lehdet lenteli puista.

Pitkään olin aivan hulluna uuden kotimme sisustamiseen. Nyt kun kaikki maallinen omaisuuteni on enemmän tai vähemmän paikallaan, pääsen keskittymään muihin asioihin. Tahdon elää päivä kerrallaan, ottaa vastaan uusia haasteita. Niitä kyllä varmasti riittää.

Mennessäni kouluun ja palatessani kotiin näin huolestuneen oloisen ihmisen. Mieleni teki kysyä, oliko hänellä kaikki hyvin. En voinut olla miettimättä, että mitä jos hän olisikin tarvinnut kuuntelijaa, ja kävelin vain ohi, kuten monet muutkin. Murehdin, kuinka voisin vaikuttaa ympäristööni positiivisesti. Minulla on palava halu olla läsnä joka sekunnissa. Kotona tosin uppoudun ajatuksiini. Olenkohan silloin läsnä itselleni? Miulla olisi about miljoona kysymystä, eikä yhtään vastausta. Saatan alkaa käyttää blogia taas aatosteni jäsentelyyn. Kiitos ja anteeksi siitä, että pidän tätä julkisena. :D

xx