Ikuisesti ei voi leikkiä kuollutta

Heippa pitkästä aikaa! En oo kirjotellu ku en oo hirveesti ollu kotona. Enkä ottanu unilääkettä ku joka ilta menee niin myöhään jossain. Noh, vedän taas täysillä kunnes tulee uupumus. Voisin tehä toisenkin postauksen oman aiheen kanssa, ehkä.
Tänään vietii miun auto huoltoo vaarin kanssa ja käytii odotellessa kahvittelemassa. Pikku Puntosta (aka Musta Surma) on vasen etuiskari hajalla! :( Se huoltotyyppi sano et iha mahoton ajaa mut en mie oo huomannu mitää.. Ei luultavasti mee huomisesta katsastuksesta läpi. Jääkö uljas ratsuni nyt parkkiin kalliiden korjausten takia vai selviääkö hän tästä koitoksesta?!
Nyt on muuteki ollu ihanan paljon kaikenlaista puuhaa! Ja huomenna Aino-vanhuksen synttärit. Käytiin puistossa syömässä, sushia kulunut varmaa kilotolkulla ja opin uuden korttipelin. Sekä liityin jännään lautaroolipeliin! Oon rakastunu omaan hahmooni (jonka sai tehä ite oih). Sen erilaiset "pisteet" määräyty nopilla, ja älykkyys on vaan 2 !!! :'D Eli ihan miulle tehty. Tässä kuva hänestä:

Kreivi Hopeatupsu

Katoan yhtä pikaisesti kuin tulinkin, pusuja kaikille ja palaillaan taas. Railakasta vappua ❣❣❣

Kuvia ja juttua

Heipähei. Lähiaikoina on ollut älyttömästi kaikkea tekemistä, enkä turhaan tuhlannut aikaa nukkumiseen. Jos vielä tämän päivän jaksaisi riekkua, kun perinteisesti vietetään yhdessäoloa pääsiäisyönä kirkolla. Just sopivasti oon ollut myös kipeänä nää päivät, jipii.

Muoksuttelin ajan kuluksi vähän kuvia omasta nassusta:

"Onnellinen ja surullinen samaan aikaan" -ilme

Eye see you xD

Lel

On miulla tällä kertaa ihan asiaakin. Ihmisten pitäisi uskaltaa olla enemmän hiljaa. Siis tuttavien sun muiden kanssa, kuka tuntemattomille puhuu muutenkaan. Ja se on hyvä juttu! Pitämällä suun kiinni ja mölyt mahassa tutustuu toiseen paljon paremmin. Ehkä hiljaisuus on liian intiimiä? Silloin ei voi kiinnittää huomiota höpöttelyyn vaan joutuu paljastamaan itsestään enemmän. Kaikilla ei ole kärsivällisyyttä, toisilla taas liian vahva suojakuori. Hiljaa ollaan yleensä yksin, ja muiden kanssa se on tietenkin erilaista. Silloin ihmisestä huomaa myös kuinka hän osaa olla itsensä kanssa. Kuulostaa hassulta mutta paremmin en osaa selittää. Viestimme äänettömästi niin paljon. Tykkään hiljaisuudesta, koska voin rauhassa aistia muita ihmisiä. Puhuminen on muutenkin yksi heikkouteni! Se on mukavaa silloin, jos voi jutella hiljaisesti eikä sisälllön jäsentelyllä(?) ole väliä. Miun ajatukset karkailee niin vilkkaasti, että keskustelu on vaikeaa. Sori vaan, mutta en aio sopeutua enempää siihen odotukseen, että pitäisi osata smalltalkia ja vain jatkuva pälpätys on merkki mielenkiinnosta ihmisiä kohtaan. Oli esimerkiksi todella helpottavaa tutustua Ainon saksalaiseen kaveriin, koska hänelle ei tarvinnut puhua. Tai ehkä hiljaisuudelleni oli hyväksyttävämpi syy, se etten osaa englantia kovin hyvin. En silti tunne, että hän olisi jäänyt mitenkään etäiseksi, päinvastoin. Sanattomuus on ihan yhtä hyvä keino tutustua kuin jutustelukin. Ihan kokonaan jatkuvasti tuppisuuna hengailu olisi kuitenkin hupsua, haluanhan kuitenkin tietää toisen lempivärin ja sen, kuinka hän juo kahvinsa.

Ja jotta muistatte, että olen leidi vain kotona, julkisesti oon gänksta♥
 +kaverit on maailman söpöimpii otuksia

Puspus, hiljaista pääsiäistä!

Paras ystäväni

En aina huomaa hellyydenkaipuutasi, vaikka välillä heräänkin öisin tarkistamaan oletko vieressäni. Aina lähtiessäni huoli painaa otsani myttyyn, tahtoisin jäädä, mutta rakastan luoksesi palaamista niin kovasti. Ensimmäisenä aamulla kuulen tervehdyksesi ja viimeisenä illalla tunnen lämpimän kylkesi. Olet kovin itsenäinen ja ylpeä. Silti tahdot lakkaamatta keskustella kanssani etkä päästä minua silmistäsi. Loukkaannut, jos kutsun kylään muita ystäviäni. Vastahakoisesti koetat tutustua heihin, koska muuten et saisi huomiotani. Et koskaan kehtaa pyytää minua valmistamaan ruokaa, minun pitäisi huomata itse milloin tarvitset minua. Joskus et viitsi huomioida joutavia juttujani, katselet mieluummin haaveillen ulos ikkunasta. Joka ikinen kerta, kun olen allapäin, tulet lohduttamaan. Tuoksut aina hyvälle, kuten hienon neidin kuuluu. Pelkään menettäväni sinut, etkä ymmärrä halailukohtauksiani. Pudistelet vain päätäsi vakuutellen, ettei mihinkään ole hätä. Et voi olla kanssani ikuisesti, siksi osoitat joka päivä kuinka kiitollinen olet. Rakastan sinua enemmän kuin mitään, kukaan toinen ei tule koskaan olemaan samanlainen. Näen sinut tasavertaisena, toisena sieluna, kumppanina.

♥ 

I don't need this life, I just need somebody to die for

Tööt, tänään oli niin surkean harmaa päivä että kesäntulo pääsi unohtumaan. Vaihdoin ajan kuluksi järjestystä täällä luukussani ja keksin ratkaisun ikuisuusongelmaani: sohvan puutteessa pistin sängyn telkkarin eteen, nyt mikään ei estä armotonta lahnausta. Enää jääkaappi puuttuu vierestä. Maikkikin piti ratkaisusta, ikkunasta voi nyt kurkkia paremmin ulos. En jaksanut ottaa unilääkettä, nukahdan sitten kun päätä huvittaa. Eikä huvita pakoilla ikävää oloakaan, ahistellaan pois jos se siitä helpottaisi. 

Far and beyond the stars there's

A place where all the love,

All the goodness we could have still resides

But we choose life away from the light

You can find ghosts of loss in the gaze of your

Beautiful child

No nyt on kolmea eri biisiä tässä postauksessa #yolo. Kirjottelen taas lisää jos saan ajatuksia järkeviksi sanoiksi.

Yöllinen avautuminen

Vittu täällä sataa. Kävelen, oikeastaan harpon ärsyyntyneenä yksin kotiin. Joku idiootti kehtasi pöllästä miun melkee täyden röökiaskin! Vaik kyselin kaikilta missä se on, ja joku oli viel nähny sen lattialla. Vanhat luokkalaisetki alko ärsyttää. Kukaa ei pelastais jos hukuttautuisin tonne saakelin Saimaaseen. Mut lupasin et huolehin itestäni. Enkä todellakaa tiedä miks. En enää ikinä poistu kotoa ainakaan baareihin missä kukaan ei välitä muusta kuin seksistä, jos siitäkään. Hyvää vitun yötä nauran tälle aamulla jos selviän kotiin. Naurettavasta syystä ees karkasin, ajatukset kun vaa kasvaa hulluihin mittoihin.

Lol kuvia

Heippahei. Ei oo mitään ihmeellistä asiaa, siivoilen täs samalla ku kirjottelen. Käytiin tiistaina Ainon kaa Lemillä ku ei keksitty muutakaa tekemistä. :D Siel oli ihanan rauhallista! Eilen keksin ottaa valokuvia iltakävelyltä. En oo varmaa sataa vuotee tehny nii, mut luonto alkaa olla nii kaunis et vähä pitää ikuistaa sitä. Vetäsinpä tossa sit pienet 15 tunnin yöunet.

Suuntasin miun ehottomaan lempipaikkaan tällä seudulla. Rakastin tota jo ennen ku muutin!
Pieni rannanpätkä yksityisalueitten välissä. :D Loistava paikka ajatella. 

Toi maja on nii söpö!

Tää on kuulkaas sitä modernia taidetta!!!!

Pahis

XD Palaan ehkä jollain asialla vielä tänne, puspus

Sisäisen Shakespearen paluu

Ehkä olen vähän yksinkertainen
En enää edes epäile
Teissä on samaa näköä
Joku joskus erehtyi tokaisemaan
Kuvittelenko suuria
En oikeastaan
Odotanko jotain tapahtuvan
Ei pitäisi
Sillä aina kun uskallan toivoa
...

Mikä on tämä typerä hymy